1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

4 *Ps. 51:10Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 *Ps. 143:3Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 *Job 19:7; Ps. 22:3Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

9 *Job 19:8Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

10 *Hoos. 5:14; Hoos. 13:7Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

12 *Job 16:12; Ps. 7:13; Valit. 2:4Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

14 *Job 30:9; Ps. 69:12; Jer. 20:7Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

20 Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

21 Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 *Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 119:57Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

27 *Ps. 119:71; Matt. 11:29Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

30 *Matt. 5:39Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

31 *Ps. 103:9Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

34 Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

35 kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

37 *Ps. 33:9Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

38 *Jes. 45:7; Aam. 3:6Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

39 *Luuk. 23:44Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 *Ps. 106:6Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

43 olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

44 olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

46 *Valit. 2:16Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 *Jes. 24:17; Jer. 48:43Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

48 *Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:16Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 *Jer. 38:6He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

55 *Ps. 88:7Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

56 Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

57 *Ps. 145:18Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 *Ps. 28:4Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

65 *Ps. 69:24; 2. Kor. 3:14Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.

1 I am the man that hath seen affliction by the rod of his wrath. 2 He hath led me, and brought me into darkness, but not into light. 3 Surely against me is he turned; he turneth his hand against me all the day. 4 My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones. 5 He hath builded against me, and compassed me with gall and travail. 6 He hath set me in dark places, as they that be dead of old. 7 He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy. 8 Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer. 9 He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked. 10 He was unto me as a bear lying in wait, and as a lion in secret places. 11 He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate. 12 He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow. 13 He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.*3.13 arrows: Heb. sons 14 I was a derision to all my people; and their song all the day. 15 He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood.*3.15 bitterness: Heb. bitternesses 16 He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.*3.16 covered…: or, rolled me in the ashes 17 And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity.*3.17 prosperity: Heb. good 18 And I said, My strength and my hope is perished from the LORD: 19 Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.*3.19 Remembering: or, Remember 20 My soul hath them still in remembrance, and is humbled in me.*3.20 humbled: Heb. bowed

21 This I recall to my mind, therefore have I hope.*3.21 recall…: Heb. make to return to my heart

22 It is of the LORD’s mercies that we are not consumed, because his compassions fail not. 23 They are new every morning: great is thy faithfulness. 24 The LORD is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him. 25 The LORD is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him. 26 It is good that a man should both hope and quietly wait for the salvation of the LORD. 27 It is good for a man that he bear the yoke in his youth. 28 He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne it upon him. 29 He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope. 30 He giveth his cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach. 31 For the Lord will not cast off for ever: 32 But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies. 33 For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men.*3.33 willingly: Heb. from his heart 34 To crush under his feet all the prisoners of the earth, 35 To turn aside the right of a man before the face of the most High,*3.35 the most High: or, a superior 36 To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.*3.36 approveth not: or, seeth not

37 Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not? 38 Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good? 39 Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?*3.39 complain: or, murmur 40 Let us search and try our ways, and turn again to the LORD. 41 Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.

42 We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned. 43 Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied. 44 Thou hast covered thyself with a cloud, that our prayer should not pass through. 45 Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the people. 46 All our enemies have opened their mouths against us. 47 Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction. 48 Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people. 49 Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission, 50 Till the LORD look down, and behold from heaven. 51 Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city.*3.51 mine heart: Heb. my soul*3.51 because…: or, more than all 52 Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause. 53 They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me. 54 Waters flowed over mine head; then I said, I am cut off.

55 I called upon thy name, O LORD, out of the low dungeon. 56 Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry. 57 Thou drewest near in the day that I called upon thee: thou saidst, Fear not. 58 O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life. 59 O LORD, thou hast seen my wrong: judge thou my cause. 60 Thou hast seen all their vengeance and all their imaginations against me. 61 Thou hast heard their reproach, O LORD, and all their imaginations against me; 62 The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day. 63 Behold their sitting down, and their rising up; I am their musick.

64 Render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands. 65 Give them sorrow of heart, thy curse unto them.*3.65 sorrow…: or, obstinacy of heart 66 Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the LORD.