Psalmit 49

Jumalattoman onni katoaa. Hurskaan toivo pysyy.

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat,

ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

3 sekä alhaiset että ylhäiset,

niin rikkaat kuin köyhät.

4 Minun suuni puhuu viisautta,

minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

5 *Ps. 78:2Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita,

minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä,

kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

7 He luottavat tavaroihinsa

ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

8 *Matt. 16:26Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa

eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis

ja jää iäti suorittamatta,

10 että hän saisi elää iankaikkisesti

eikä kuolemaa näkisi.

11 *Saarn. 2:16,18; Jer. 17:11Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat,

että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat

ja jättävät toisille tavaransa.

12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti

ja heidän asuntonsa polvesta polveen;

he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

13 *Saarn. 3:19Mutta ihminen, mahtavinkaan,

ei ole pysyväinen:

hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat,

ja heidän perässään niiden,

jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan,

kuolema heitä kaitsee,

jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä;

tuonela kalvaa heidän hahmoansa,

eikä heillä ole asuntoa.

16 *Ps. 73:24Mutta minun sieluni Jumala lunastaa

tuonelan vallasta,

sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

17 *Ps. 37:1,7Älä pelkää, jos joku rikastuu,

jos hänen talonsa komeus karttuu.

18 *Job 27:16; Ps. 39:7; Luuk. 12:15Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa,

eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi,

vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö,

jotka eivät ikinä enää valoa näe.

21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla,

hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

To the chief Musician, A Psalm for the sons of Korah.

1 Hear this, all ye people; give ear, all ye inhabitants of the world:*49.1 for: or, of

2 Both low and high, rich and poor, together.

3 My mouth shall speak of wisdom; and the meditation of my heart shall be of understanding.

4 I will incline mine ear to a parable: I will open my dark saying upon the harp.

5 Wherefore should I fear in the days of evil, when the iniquity of my heels shall compass me about?

6 They that trust in their wealth, and boast themselves in the multitude of their riches;

7 None of them can by any means redeem his brother, nor give to God a ransom for him:

8 (For the redemption of their soul is precious, and it ceaseth for ever:)

9 That he should still live for ever, and not see corruption.

10 For he seeth that wise men die, likewise the fool and the brutish person perish, and leave their wealth to others.

11 Their inward thought is, that their houses shall continue for ever, and their dwelling places to all generations; they call their lands after their own names.*49.11 all…: Heb. generation and generation

12 Nevertheless man being in honour abideth not: he is like the beasts that perish.

13 This their way is their folly: yet their posterity approve their sayings. Selah.*49.13 approve…: Heb. delight in their mouth

14 Like sheep they are laid in the grave; death shall feed on them; and the upright shall have dominion over them in the morning; and their beauty shall consume in the grave from their dwelling.*49.14 beauty: or, strength*49.14 in the grave from…: or, the grave being an habitation to every one of them

15 But God will redeem my soul from the power of the grave: for he shall receive me. Selah.*49.15 power: Heb. hand*49.15 the grave: or, hell

16 Be not thou afraid when one is made rich, when the glory of his house is increased;

17 For when he dieth he shall carry nothing away: his glory shall not descend after him.

18 Though while he lived he blessed his soul: and men will praise thee, when thou doest well to thyself.*49.18 while…: Heb. in his life

19 He shall go to the generation of his fathers; they shall never see light.*49.19 He…: Heb. The soul shall

20 Man that is in honour, and understandeth not, is like the beasts that perish.