2. Korinttilaiskirje 7

Paavali kehoittaa puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta 1, sanoo iloitsevansa siitä, että hänen edellinen kirjeensä oli saanut aikaan korinttolaisissa Jumalan mielen mukaista murhetta 2-12, ja myös siitä, että Tiitus heidän parissaan oli saanut iloa ja virvoitusta 13-16.

1 *1. Tim. 4:8; Hebr. 10:22; 1. Piet. 1:15; 1. Piet. 2:1; 1. Joh. 3:3Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

2 *1. Sam. 12:3-4; Ap. t. 20:33; 2. Kor. 6:12; 2. Kor. 12:15,17Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet. 3 *2. Kor. 6:11-13En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. 4 *Matt. 5:12; Ap. t. 5:41; Fil. 2:17; Kol. 1:24Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

5 *5. Moos. 32:25; Ap. t. 16:19,23; Ap. t. 20:1-2; 2. Kor. 2:13Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. 6 *Ps. 113:6Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, 7 eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän. 8 *2. Kor. 2:4Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä — kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä — 9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. 10 *2. Sam. 12:13; Ps. 51:2-3; Sananl. 17:22; Matt. 5:4; Matt. 26:75; Matt. 27:3-5; Luuk. 18:13; Luuk. 23:41-42; Hebr. 12:17Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. 12 *1. Kor. 5:1-2Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.

13 Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta. 14 *2. Tess. 1:4Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. 15 *2. Kor. 2:9Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan. 16 *2. Tess. 3:4Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.

1 Armsad, et meil on niisugused tõotused, siis puhastagem endid kõigest, mis ihu ja vaimu rüvetab, täiustades oma pühitsust jumalakartuses.

Paulus rõõmustab koguduse meeleparanduse üle

2 Andke meile ruumi oma südames! Me ei ole kellelegi liiga teinud, me ei ole kedagi kahjustanud, ei ole kedagi ära kasutanud. 3 Ma ei räägi seda teie süüdistamiseks. Nagu ma ennegi ütlesin, et teie olete meie südames, et me üheskoos sureksime ja üheskoos elaksime. 4 Ma olen teie suhtes väga julge, olen isegi teie üle uhke. Te olete mind palju lohutanud, mu rõõm on piiritu vaatamata kõigile raskustele.

5 Kui me tulime Makedooniasse, ei saanud me rahu, vaid meid ahistati kõikjal – meie ümber oli tülid, meie sees hirmud. 6 Ent Jumal, kes julgustab mahasurutuid, on meid lohutanud Tiituse tuleku kaudu. 7 Kuid mitte ainult tema tulekuga, vaid ka lohutusega, mida ta oli saanud teilt. Sest ta jutustas meile teie igatsemisest, teie kahetsusest, teie innukusest minu pärast. See suurendas mu rõõmu veelgi.

8 Isegi kui ma teid oma kirjaga kurvastasin, ei kahetse ma seda. Tõsi küll, ma kahetsesin, sest ma saan aru, et mu kiri teid mõnda aega ikkagi kurvastas. 9 Aga nüüd ma rõõmustan – mitte seepärast, et teie kurvastasite, vaid et teie kurvastus tõi kaasa meeleparanduse. Te ju kurvastasite Jumalale meelepäraselt, nii et meie ei ole teile kahju teinud. 10 Sest Jumalale meelepärane kurvastus toob meeleparanduse päästeks, mida ei kahetseta. Ilmalik kurvastus toob aga surma. 11 Näete ju ise, millise agaruse on teis esile toonud Jumalale meelepärane kurvastus, millise soovi end puhastada, millise nördimuse, millise kartuse, millise igatsuse, millise põlemise, millise valmiduse teha, mis õige! Teie olete käitunud igati laitmatult selles asjas. 12 Seega ei saatnud ma teile seda kirja sellepärast, kes tegi halba, ega sellepärast, kellele tehti halba, vaid selleks, et te võiksite ise veenduda, kui väga te meist hoolite Jumala ees. 13 Just see julgustabki meid.

Lisaks meie endi julgustusele on meil olnud eriti hea meel näha Tiituse rõõmu, sest tema vaim on saanud kosutust teie kõikide poolt. 14 Ja et ma ei ole jäänud häbisse, kui ma olen teid temale kiitnud. Nagu me teile oleme alati rääkinud tõtt, nii on ka kiitlemine teist Tiitusele osutunud tõeks. 15 Ja tema kiindumus teisse on seda suurem, kui ta meenutab teie kõikide kuulekust, kuidas te võtsite teda vastu kartuse ja värinaga. 16 Mul on hea meel, et võin teie peale täiesti kindel olla.