Psalmit 57

Rukous ja kiitosvirsi hädässä.

1 *1. Sam. 22:1; 1. Sam. 24:4; Ps. 142:1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.

2 *Ps. 17:8; Ps. 36:8; Ps. 91:4Jumala, ole minulle armollinen,

ole minulle armollinen;

sillä sinuun minun sieluni turvaa.

Minä turvaan sinun siipiesi suojaan,

kunnes onnettomuudet ovat ohitse.

3 Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni,

Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.

4 Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen,

kun minua herjaavat minun polkijani. Sela.

Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

5 *Ps. 55:22; Ps. 59:8Minun sieluni on jalopeurain keskellä,

minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa,

ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia

ja joiden kieli on terävä miekka.

6 Korota itsesi yli taivasten, Jumala,

ja kunniasi yli kaiken maan.

7 *Ps. 7:16; Ps. 9:16; Ps. 35:7Verkon he virittivät minun askelteni tielle,

painoivat minun sieluni maahan,

kaivoivat eteeni kuopan,

mutta itse he siihen suistuivat. Sela.

8 *Ps. 108:2Jumala, minun sydämeni on valmis,

minun sydämeni on valmis:

minä tahdon veisata ja soittaa.

9 *Ps. 30:13Heräjä, minun sieluni;

heräjä, harppu ja kannel.

Minä tahdon herättää aamuruskon.

10 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa,

veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.

11 *Ps. 36:6Sillä suuri on sinun armosi

ja ulottuu hamaan taivaisiin,

ja sinun totuutesi pilviin asti.

12 Korota itsesi yli taivasten, Jumala,

ja kunniasi yli kaiken maan.