1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut 3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, 4 tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.
5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut:
"Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin";
ja taas:
"Minä olen oleva hänen Isänsä,
ja hän on oleva minun Poikani"?
6 Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo:
"Ja kumartakoot häntä
kaikki Jumalan enkelit".
7 Ja enkeleistä hän sanoo:
"Hän tekee enkelinsä tuuliksi
ja palvelijansa tulen liekiksi";
8 mutta Pojasta:
"Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy
aina ja iankaikkisesti,
ja sinun valtakuntasi valtikka
on oikeuden valtikka.
9 Sinä rakastit vanhurskautta
ja vihasit laittomuutta;
sentähden on Jumala, sinun Jumalasi,
voidellut sinua iloöljyllä,
enemmän kuin sinun osaveljiäsi."
10 Ja:
"Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut,
ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;
11 ne katoavat,
mutta sinä pysyt,
ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate,
12 ja niinkuin vaipan sinä ne käärit,
niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat;
mutta sinä olet sama,
eivätkä sinun vuotesi lopu".
13 Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut:
"Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä panen sinun vihollisesi
sinun jalkojesi astinlaudaksi"?
14 Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?