1 Poikani, kuuntele minun viisauttani,

kallista korvasi minun taidolleni

2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta,

ja huulesi säilyttäkööt tiedon.

3 *Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet,

hänen suunsa on öljyä liukkaampi.

4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho,

terävä kuin kaksiteräinen miekka.

5 *Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan,

tuonelaan vetävät hänen askeleensa.

6 Ei käy hän elämän tasaista polkua,

hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.

7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua,

älkää väistykö minun suuni sanoista.

8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta

äläkä lähesty hänen majansa ovea,

9 ettet antaisi muille kunniaasi

etkä vuosiasi armottomalle,

10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita,

sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon

11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan

ruumiisi ja lihasi riutuessa

12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin

ja sydämeni halveksui nuhdetta?

13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä,

kallistanut korvaani opettajilleni?

14 *Olin joutua kokonaan turmion omaksi

keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."

15 Juo vettä omasta säiliöstäsi,

sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.

16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle,

toreille sinun vesiojasi!

17 Olkoot ne sinun omasi yksin,

älkööt vierasten sinun ohessasi.

18 *Olkoon sinun lähteesi siunattu,

ja iloitse nuoruutesi vaimosta.

19 Armas peura, suloinen vuorikauris —

hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot,

hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.

20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen

ja syleilisit vieraan vaimon povea?

21 *Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet,

ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.

22 *Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa,

ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.

23 Kurittomuuteensa hän kuolee

ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.