1 Davide rivolse all’Eterno le parole di questo cantico quando l’Eterno l’ebbe riscosso dalla mano di utti i suoi nemici e dalla mano di Saul. Egli disse:2 "L’Eterno è la mia ròcca, la mia fortezza, il mio liberatore;3 l’Iddio ch’è la mia rupe, in cui mi rifugio, il mio scudo, il mio potente salvatore, il mio alto ricetto, il mio asilo. O mio salvatore, tu mi salvi dalla violenza!4 Io invocai l’Eterno ch’è degno d’ogni lode, e fui salvato dai miei nemici.5 Le onde della morte m’avean circondato e i torrenti della distruzione m’aveano spaventato.6 I legami del soggiorno de’ morti m’aveano attorniato, i lacci della morte m’aveano còlto.7 Nella mia distretta invocai l’Eterno, e gridai al mio Dio. Egli udì la mia voce dal suo tempio, e il mio grido pervenne ai suoi orecchi.8 Allora la terra fu scossa e tremò i fondamenti de’ cieli furono smossi e scrollati, perch’egli era acceso d’ira.9 Un fumo saliva dalle sue nari; un fuoco consumante gli usciva dalla bocca, e ne procedevano carboni accesi.10 Egli abbassò i cieli e discese, avendo sotto i piedi una densa caligine.11 Cavalcava sopra un cherubino e volava ed appariva sulle ali del vento.12 Avea posto intorno a sé, come un padiglione, le tenebre, le raccolte d’acque, le dense nubi de’ cieli.13 Dallo splendore che lo precedeva, si sprigionavano carboni accesi.14 L’Eterno tuonò dai cieli e l’Altissimo diè fuori la sua voce.15 Avventò saette, e disperse i nemici; lanciò folgori, e li mise in rotta.16 Allora apparve il letto del mare, e i fondamenti del mondo furono scoperti allo sgridare dell’Eterno, al soffio del vento delle sue nari.17 Egli distese dall’alto la mano mi prese, mi trasse fuori dalle grandi acque.18 Mi riscosse dal mio potente nemico, da quelli che mi odiavano; perch’eran più forti di me.19 Essi m’eran piombati addosso nel dì della mia calamità, ma l’Eterno fu il mio sostegno.20 Egli mi trasse fuori al largo, mi liberò perché mi gradisce.21 L’Eterno mi ha retribuito secondo la mia giustizia, mi ha reso secondo la purità dello mie mani,22 poiché ho osservato le vie dell’Eterno e non mi sono empiamente sviato dal mio Dio.23 Poiché ho tenuto tutte le sue leggi davanti a me, e non mi sono allontanato dai suoi statuti.24 E sono stato integro verso di lui, e mi son guardato dalla mia iniquità.25 Ond’è che l’Eterno m’ha reso secondo la mia giustizia, secondo la mia purità nel suo cospetto.26 Tu ti mostri pietoso verso il pio, integro verso l’uomo integro;27 ti mostri puro col puro e ti mostri astuto col perverso;28 tu salvi la gente afflitta, e il tuo sguardo si ferma sugli alteri, per abbassarli.29 Sì, tu sei la mia lampada, o Eterno, e l’Eterno illumina le mie tenebre.30 Con te io assalgo tutta una schiera, col mio Dio salgo sulle mura.31 La via di Dio è perfetta, la parola dell’Eterno è purgata col fuoco. Egli è lo scudo di tutti quelli che sperano in lui.32 Poiché chi è Dio fuor del l’Eterno? E chi è Ròcca fuor del nostro Dio?33 Iddio è la mia potente fortezza, e rende la mia via perfetta.34 Egli rende i miei piedi simili a quelli delle cerve e mi rende saldo sui miei alti luoghi.35 Egli ammaestra le mie mani alla battaglia e le mie braccia tendono un arco di rame.36 Tu m’hai anche dato lo scudo della tua salvezza, e la tua benignità m’ha fatto grande.37 Tu hai allargato la via ai miei passi; e i miei piedi non hanno vacillato.38 Io ho inseguito i miei nemici e li ho distrutti, e non son tornato addietro prima d’averli annientati.39 Li ho annientati, schiacciati; e non son risorti; son caduti sotto i miei piedi.40 Tu m’hai cinto di forza per la guerra, tu hai fatto piegare sotto di me i miei avversari;41 hai fatto voltar le spalle davanti a me ai miei nemici, a quelli che m’odiavano, ed io li ho distrutti.42 Hanno guardato, ma non vi fu chi li salvasse; han gridato all’Eterno, ma egli non rispose loro;43 io li ho tritati come polvere della terra, li ho pestati, calpestati, come il fango delle strade.44 Tu m’hai liberato dalle dissensioni del mio popolo, m’hai conservato capo di nazioni; un popolo che non conoscevo m’è stato sottoposto.45 I figli degli stranieri m’hanno reso omaggio, al solo udir parlare di me, m’hanno prestato ubbidienza.46 I figli degli stranieri son venuti meno, sono usciti tremanti dai loro ripari.47 Viva l’Eterno! Sia benedetta la mia ròcca! E sia esaltato Iddio, la ròcca della mia salvezza!48 l’Iddio che fa la mia vendetta, e mi sottomette i popoli,49 che mi trae dalle mani dei miei nemici. Sì, tu mi sollevi sopra i miei avversari mi riscuoti dall’uomo violento.50 Perciò, o Eterno, ti loderò fra le nazioni, e salmeggerò al tuo nome.51 Grandi liberazioni egli accorda al suo re, ed usa benignità verso il suo unto, verso Davide e la sua progenie in perpetuo".

1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;