1 Il Cantico de’ cantici di Salomone

2 BACIMI egli de’ baci della sua bocca; Perciocchè i tuoi amori son migliori che il vino.

3 Per l’odore de’ tuoi preziosi olii odoriferi, Il tuo nome è un olio odorifero sparso, Ti amano le fanciulle.

4 Tirami, noi correremo dietro a te; Il re mi ha introdotta nelle sue camere; Noi gioiremo, e ci rallegreremo in te; Noi ricorderemo i tuoi amori, anzi che il vino; Gli uomini diritti ti amano.

5 O figliuole di Gerusalemme, io son bruna, ma bella; Come le tende di Chedar, come i padiglioni di Salomone.

6 Non riguardate che io son bruna; Perciocchè il sole mi ha tocca co’ suoi raggi; I figliuoli di mia madre si sono adirati contro a me; Mi hanno posta guardiana delle vigne; Io non ho guardata la mia vigna, che è mia

7 O tu, il qual l’anima mia ama, dichiarami Ove tu pasturi la greggia, Ed ove tu la fai posare in sul mezzodì; Perciocchè, perchè sarei io come una donna velata Presso alle mandre de’ tuoi compagni?

8 Se tu nol sai, o la più bella d’infra le femmine, Esci seguendo la traccia delle pecore, E pastura le tue caprette. Presso alle tende de’ pastori.

9 AMICA mia, io ti assomiglio alle cavalle Che sono a’ carri di Faraone.

10 Le tue guance son belle ne’ lor fregi, E il tuo collo ne’ suoi monili.

11 Noi ti faremo de’ fregi d’oro Con punti d’argento

12 Mentre il re è nel suo convito, Il mio nardo ha renduto il suo odore.

13 Il mio amico m’è un sacchetto di mirra, Che passa la notte sul mio seno.

14 Il mio amico m’è un grappolo di cipro Delle vigne di En-ghedi.

15 Eccoti bella, amica mia, eccoti bella; I tuoi occhi somigliano quelli de’ colombi.

16 Eccoti bello, amico mio, ed anche piacevole; Il nostro letto eziandio è verdeggiante.

17 Le travi delle nostre case son di cedri, I nostri palchi son di cipressi

1 Lauluista kaunein, Salomon laulu.

2 Neito: Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,

3 ihana on voiteittesi tuoksu! Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä, siksi neidot sinua rakastavat.

4 Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.

5 Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!

6 Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.

7 Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.

8 Muut: Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.

9 Mies: Kuin faraon valjakon tamma olet silmissäni, kalleimpani.

10 Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!

11 Muut: Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.

12 Neito: Kuningas lepää ateriallaan, ja nardukseni levittää tuoksuaan.

13 Kuin mirhakimppu rakkaani lepää rintojeni välissä,

14 kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.

15 Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!

16 Neito: Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet! Miten vehreä on vuoteemme!

17 Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.