1 ORA Mardocheo, avendo saputo tutto quello che si era fatto, si stracciò i vestimenti, e si vestì di un sacco, con cenere; ed uscì fuori per mezzo la città gridando di un grande e amaro grido.

2 E venne fin davanti alla porta del re; perciocchè non era lecito di entrar dentro alla porta del re con vestimento di sacco.

3 Parimente in ogni provincia, dovunque pervenne la parola del re, e il suo decreto, i Giudei fecero gran cordoglio, con digiuno, e con pianto, e con lamenti; e molti si coricavano in su sacchi, ed in su la cenere.

4 Or le serventi di Ester, ed i suoi eunuchi, vennero, e gliel rapportarono; e la regina ne fu grandemente dolente, e mandò vestimenti per far rivestir Mardocheo, e per torgli d’addosso il suo sacco; ma egli non li accettò

5 Allora Ester chiamò Hatac, uno degli eunuchi del re, i quali egli avea ordinati per essere al servigio di essa; e lo mandò a Mardocheo, con comandamento di sapere che cosa fosse, e perchè.

6 Hatac adunque uscì fuori a Mardocheo, in su la piazza della città, ch’era davanti alla porta del re.

7 E Mardocheo gli dichiarò tutto quello che gli era avvenuto, e quanta fosse la somma de’ danari che Haman avea detto di pagare al tesoro del re, contro a’ Giudei, acciocchè fossero distrutti;

8 e gli diede la copia della patente del decreto, il quale era stato bandito in Susan, per distruggere i Giudei; acciocchè lo mostrasse ed Ester, e le dichiarasse il fatto, e le ordinasse di entrar dal re, per domandargli grazia, e per fargli richiesta per lo suo popolo.

9 Ed Hatac se ne ritornò, e rapportò ad Ester le parole di Mardocheo.

10 Ed Ester disse ad Hatac, e gli comandò di andare a dire a Mardocheo:

11 Tutti i servitori del re, e il popolo delle provincie di esso, sanno che chi che sia, uomo o donna, entra dal re, nel cortile di dentro, senza esser chiamato, non vi è che una legge per lui, ch’egli sia fatto morire; salvo colui, verso cui il re stende la verga d’oro: quello ha la vita salva; or io non sono stata chiamata, per entrar dal re, già son trenta giorni.

12 E quando le parole di Ester furono rapportate a Mardocheo,

13 egli disse che si rispondesse ad Ester: Non immaginarti nell’animo tuo che tu, d’infra tutti i Giudei, scampi per esser nella casa del re.

14 Perciocchè, se pur tu ti taci in questo tempo, alleggiamento e scampo sorgerà a’ Giudei da qualche altro luogo; ma tu e la casa di tuo padre perirete; e chi sa se tu sei pervenuta ad esser regina per un cotal tempo?

15 Allora Ester comandò che si rispondesse a Mardocheo:

16 Va’, aduna tutti i Giudei che si ritrovano in Susan, e digiunate per me, e non mangiate, nè bevete di tre dì, nè di giorno, nè di notte; io ancora, insieme con le mie serventi, digiunerò simigliantemente; e poi appresso entrerò dal re, benchè ciò non sia secondo la legge; e se pur perisco, perirò.

17 Mardocheo adunque si partì, e fece interamente come Ester gli avea ordinato

1 Saatuaan tietää, mitä oli tapahtunut, Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkikankaaseen, sirotteli multaa hiuksiinsa ja lähti kulkemaan pitkin kaupunkia ääneen huutaen ja katkerasti valittaen.

2 Hän tuli kuninkaan palatsin portille mutta ei säkkivaatteessa päässyt sisälle palatsiin.

3 Kaikkialla maakunnissa, minne kuninkaan käsky ja määräys saapui, juutalaiset surivat kuten kuollutta on tapana surra, paastosivat ja itkivät, ja useimmat nukkuivat paljaalle maalle levitetyillä säkkikankailla.

4 Kun palvelijattaret ja eunukit toivat kuningattarelleen tiedon, että Mordokai oli suruasussa portilla, kuningatar säikähti ja joutui suunniltaan. Hän lähetti vaatteita, jotta Mordokai pukisi ne ylleen säkkivaatteen sijaan, mutta Mordokai ei ottanut niitä vastaan.

5 Silloin Ester kutsui eunukki Hatakin, jonka kuningas oli määrännyt hänen palvelukseensa, ja lähetti hänet kysymään Mordokailta, mitä oli tapahtunut ja mistä kaikki johtui.

6 Hatak meni Mordokain luo kaupungin torille, kuninkaan palatsin portin eteen,

7 ja Mordokai kertoi, mitä oli tapahtunut ja miten suuren määrän hopeaa Haman oli luvannut luovuttaa kuninkaan aarrekammioihin korvaukseksi juutalaisten hävittämisestä.

8 Hän antoi Hatakille myös jäljennöksen Susassa julkaistusta juutalaisten tuhoamista koskevasta kirjeestä, jotta Hatak näyttäisi sen Esterille. Mordokai pyysi, että Hatak kertoisi asiat Esterille ja kehottaisi häntä menemään kuninkaan luo rukoilemaan armoa kansalleen.

9 Hatak palasi kertomaan Esterille, mitä Mordokai oli sanonut.

10 Ester käski Hatakin viedä Mordokaille tämän vastauksen:

11 Kaikki kuninkaan virkamiehet ja kuninkaan maakuntien kansatkin tietävät, että sille miehelle tai naiselle, joka kutsumatta menee kuninkaan palatsin sisäpihaan, on laissa yksi ainoa rangaistus: kuolema. Vain jos kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa, hän saa jäädä eloon. Eikä minua itseäni ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo.

12 Saatuaan kuulla Esterin viestin

15 Ester käski vastata Mordokaille:

16 Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.

17 Mordokai meni pois ja teki niin kuin Ester oli käskenyt tehdä.