1 NON rallegrarti, o Israele, per festeggiar come gli altri popoli; perciocchè tu hai fornicato, lasciando l’Iddio tuo; tu hai amato il prezzo delle fornicazioni, sopra tutte le aie del frumento.

2 L’aia e il tino non li pasceranno; e il mosto fallirà loro.

3 Non abiteranno nel paese del Signore; anzi Efraim tornerà in Egitto, e mangeranno cibi immondi in Assiria.

4 Le loro offerte da spandere di vino non son fatte da loro al Signore; e i lor sacrificii non gli son grati; sono loro come cibo di cordoglio; chiunque ne mangia si contamina; perciocchè il lor cibo è per le lor persone, esso non entrerà nella casa del Signore.

5 Che farete voi a’ dì delle solennità, e a’ giorni delle feste del Signore?

6 Conciossiachè, ecco, se ne sieno andati via, per lo guasto; Egitto li accoglierà, Mof li seppellirà; le ortiche erederanno i luoghi di diletto, comperati da’ lor danari; le spine cresceranno ne’ lor tabernacoli

7 I giorni della visitazione son venuti, i giorni della retribuzione son venuti; Israele lo conoscerà; i profeti sono stolti, gli uomini d’ispirazione son forsennati: per la grandezza della tua iniquità, l’odio altresì sarà grande.

8 Le guardie di Efraim sono con l’Iddio mio; i profeti sono un laccio d’uccellatore sopra tutte le vie di esso; essi sono la cagione dell’odio contro alla Casa dell’Iddio loro.

9 Essi si son profondamente corrotti, come a’ dì di Ghibea; Iddio si ricorderà della loro iniquità, farà punizione de’ lor peccati.

10 Io trovai Israele, come delle uve nel deserto; io riguardai i vostri padri, come i frutti primaticci nel fico, nel suo principio. Essi entrarono da Baal-peor, e si separarono dietro a quella cosa vergognosa, e divennero abbominevoli, come ciò che amavano

11 La gloria di Efraim se ne volerà via come un uccello, dal nascimento, dal ventre, e dalla concezione.

12 Che se pure allevano i lor figliuoli, io li priverò d’essi, togliendoli d’infra gli uomini; perciocchè, guai pure a loro, quando io mi sarò ritratto da loro!

13 Efraim, mentre io l’ho riguardato, è stato simile a Tiro, piantato in una stanza piacevole; ma Efraim menerà fuori i suoi figliuoli all’ucciditore.

14 O Signore, da’ loro; che darai? da’ loro una matrice sperdente, e delle mammelle asciutte.

15 Tutta la lor malvagità è in Ghilgal; quivi certo li ho avuti in odio; per la malizia de’ lor fatti, io li scaccerò dalla mia Casa; io non continuerò più ad amarli; tutti i lor principi son ribelli.

16 Efraim è stato percosso, la lor radice è seccata, non faranno più frutto; avvegnachè generino, io farò morire i cari frutti del lor ventre.

17 L’Iddio mio li sdegnerà, perciocchè non gli hanno ubbidito; e saranno vagabondi fra le genti

1 -- Älä iloitse, Israel, niin kuin muut kansat, älä juhli, niin kuin ne juhlivat! Sinä olet ollut uskoton Jumalaasi kohtaan, kaikilla puimatantereilla olet myynyt itseäsi, olet koonnut palkkaa huoruudellasi.

2 Sen tähden puimatanner ja viinikuurna eivät enää ole sinua varten, ei tule viiniä sinulle!

3 Sinä et saa enää jäädä Herran maahan. Efraim joutuu takaisin Egyptiin, Assyriassa sen täytyy syödä epäpuhdasta ruokaa.

4 Se ei enää saa vuodattaa Herralle uhriviiniä, ei tuoda hänelle teurasuhreja. Efraimin leipä on kuoleman leipää, jokainen saastuu, joka sitä syö. Efraim pitää ruokansa itsellään, mitään se ei vie Herralle uhriksi.

5 Miten sinä sitten aiot viettää juhla-aikoja ja Herran juhlaa?

6 Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä, joutuvat Egyptiin, ja Memfis on heidän hautansa! Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin, ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.

8 Minä, profeetta, olen Jumalani asialla, minä olen Efraimin vartiomies. Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa, Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.

9 Te olette vaipuneet syvälle turmioon niin kuin gibealaiset muinoin. Jumala muistaa Efraimin rikokset, rankaisee sen synnit.

10 -- Kuin viinirypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin. Kun näin teidän isänne, he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät. Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin, he vihkiytyivät Baalille ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.

11 Niin kuin lintu lennähtää tiehensä, niin katoaa Efraimin loisto: ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!

12 Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi, minä otan ne pois viimeistä myöten. Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!

13 Kun ensi kerran näin Efraimin, se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla, mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensa surmaajan käsiin.

14 -- Anna, Herra, Efraimille -- niin, mitä antaisit? Anna sen naisille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat!

15 -- Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus, siellä minä aloin vihata sitä kansaa. Pahojen tekojen tähden minä karkotan sen maastani. En rakasta sitä enää! Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.

16 Efraim on lyöty! Sen juuret ovat kuivuneet, se ei enää kanna hedelmää. Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin, minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.

17 -- Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin, koska se ei ole kuunnellut häntä. Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.