1 Colui che si separa cerca le sue cupidità, E schernisce ogni legge e ragione

2 Lo stolto non si diletta nella prudenza, Ma in ciò che il cuor suo si manifesti

3 Quando viene un empio, viene anche lo sprezzo, E il vituperio con ignominia

4 Le parole della bocca dell’uomo eccellente sono acque profonde; La fonte di sapienza è un torrente che sgorga

5 Egli non è bene d’aver riguardo alla qualità dell’empio, Per far torto al giusto nel giudicio

6 Le labbra dello stolto entrano in contesa, E la sua bocca chiama le percosse.

7 La bocca dello stolto è la sua ruina, E le sue labbra sono il laccio dell’anima sua

8 Le parole di chi va bisbigliando paiono lusinghevoli; Ma scendono fin nell’interiora del ventre

9 Chi si porta rimessamente nel suo lavoro, È fratello dell’uomo dissipatore

10 Il Nome del Signore è una forte torre; Il giusto vi ricorrerà, e sarà in salvo in luogo elevato

11 I beni del ricco son la sua città di fortezza, E come un alto muro alla sua immaginazione

12 Il cuor dell’uomo s’innalza avanti la ruina; Ma l’umiltà va davanti alla gloria

13 Chi fa risposta prima che abbia udito, Ciò gli è pazzia e vituperio

14 Lo spirito dell’uomo sostiene l’infermità di esso; Ma chi solleverà lo spirito afflitto?

15 Il cuor dell’uomo intendente acquista scienza; E l’orecchio de’ savi cerca conoscimento

16 Il presente dell’uomo gli fa far largo, E lo conduce davanti a’ grandi

17 Chi è il primo a piatir la sua causa ha ragione; Ma il suo compagno vien poi, ed esamina quello ch’egli ha detto

18 La sorte fa cessar le liti, E fa gli spartimenti fra i potenti

19 Il fratello offeso è più inespugnabile che una forte città; E le contese tra fratelli son come le sbarre di un palazzo

20 Il ventre dell’uomo sarà saziato del frutto della sua bocca; Egli sarà saziato della rendita delle sue labbra

21 Morte e vita sono in poter della lingua; E chi l’ama mangerà del frutto di essa

22 Chi ha trovata moglie ha trovata una buona cosa, Ed ha ottenuto favor del Signore

23 Il povero parla supplichevolmente; Ma il ricco risponde duramente

24 Un uomo che ha degli amici deve portarsi da amico; E vi è tale amico, che è più congiunto che un fratello

1 Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.

2 Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.

3 Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.

4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.

5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.

6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.

7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.

8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.

9 Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.

10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan.

11 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.

12 Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.

13 Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.

14 Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?

15 Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.

16 Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.

17 Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.

18 Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.

19 Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.

20 Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.

21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

22 Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.

23 Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.

24 Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.