1 Aš esu rožė iš Sarono, slėnių lelija.2 Kaip lelija tarp erškėčių, taip mano mylimoji tarp dukterų.3 Kaip obelis tarp miško medžių, taip mano mylimasis tarp sūnų. Su džiaugsmu sėdžiu jo ūksmėje, jo vaisius man saldus.4 Jis atvedė mane į puotos namus, jo vėliava virš manęsmeilė.5 Atgaivinkite mane vynuogėmis, sustiprinkite obuoliais, nes aš alpstu iš meilės.6 Jo kairė ranka po mano galva, o dešinė apkabina mane.7 Saikdinu jus, Jeruzalės dukros, laukų stirnomis ir elnėmis, nežadinkite ir nekelkite mano mylimosios, kol ji pati nenorės.8 Mano mylimojo balsas! Jis ateina šokinėdamas per kalnus ir kalnelius.9 Mano mylimasis yra lyg stirna ar jaunas briedis. Štai jis jau stovi už sienos ir žiūri pro lango groteles.10 Mano mylimasis man kalba: "Kelkis, mano mylimoji, mano gražuole, ateik!11 Žiema jau praėjo, lietus pasibaigė ir liovėsi.12 Gėlės jau pasirodė žemėje; atėjo giedojimo metas, ir balandžių balsai girdimi krašte.13 Figmedžio pumpurai sprogsta, vynuogynai žydi ir kvepia. Kelkis, mano mylimoji, mano gražuole, ateik!14 Mano balandėle, gyvenanti uolų plyšiuose, parodyk savo veidą! Leisk išgirsti tavo balsą, nes tavo balsas gražus ir veidas žavus".15 Sugaukite lapes, mažas laputes, kurios gadina vynuogynus, nes mūsų vynuogynas žydi.16 Mano mylimasis yra mano, o aš jo. Jis gano tarp lelijų.17 Kol diena aušta ir šešėliai pabėga, skubėk pas mane, mano mylimasai, kaip stirna, kaip jaunas briedis per Beterio kalnus.
1 Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja.2 Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.