1 Negyva musė sugadina vaistininko tepalą, menka kvailystė pakenkia išmintingam ir gerbiamam žmogui.2 Išmintingojo širdis linksta į dešinę, o kvailioį kairę.3 Kvailys, keliu eidamas, elgiasi neprotingai ir kiekvienam pasirodo, kad yra kvailas.4 Jei tavo valdovas supyko ant tavęs, nepalik savo vietos, nes romumas padengia dideles klaidas.5 Pasaulyje mačiau tokią blogybę, kuri yra tarsi valdovo klaida:6 kvailiai sėdi garbės vietose, o turtingiejipažeminti;7 mačiau tarnus, jojančius ant žirgų, o kunigaikščius, einančius pėsčiomis.8 Kas kasa duobę, pats į ją įkris, o kas ardo mūrą, tam įgels gyvatė.9 Kas tašo akmenis, gali susižeisti jais, o kas skaldo malkas, gali nuo jų nukentėti.10 Jei kirvis atbukęs ir nepagaląstas, reikės įdėti daugiau jėgų. Geriausia viską išmintingai apgalvoti.11 Gyvatė gali įgelti, kol ji dar neužkalbėta, ir plepys už ją ne geresnis.12 Išmintingojo žodžiai maloningi, o kvailio kalbos pražudo jį patį;13 jo kalbos pradžia yra kvailystė, o pabaigabeprotybė.14 Kvailys daug kalba. Nė vienas žmogus nežino, kas bus; kas gali jam pasakyti, kas bus po jo?15 Kvailys nuo darbo greitai pavargsta, nes jis net kelio į miestą nežino.16 Vargas kraštui, kurio karalius yra vaikas ir kurio kunigaikščiai puotauja rytą.17 Palaimintas kraštas, kurio karalius yra kilmingas ir kurio kunigaikščiai valgo laiku; ne pasigerdami, o pasistiprindami.18 Dėl tinginystės namas griūna ir dėl rankų neveiklumo vanduo varva į namus.19 Puotos ir vynas palinksmina, o pinigas už viską atsako.20 Net mintyse nekeik karaliaus ir turtuolio savo miegamajame, nes padangių paukščiai nuneš žodį ir paskelbs, kas buvo pasakyta.
1 Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.2 Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.3 Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.4 Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.5 On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:6 tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.7 Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.8 Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.9 Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.10 Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.11 Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.12 Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.13 Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.14 Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?15 Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.16 Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!17 Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!18 Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.19 Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.20 Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.