1 Taip jie atnešė Dievo skrynią ir, padėję ją į palapinę, kurią Dovydas jai paruošė, aukojo deginamąsias bei padėkos aukas Dievo akivaizdoje.

2 Dovydas, baigęs aukoti deginamąsias ir padėkos aukas, palaimino tautą Viešpaties vardu

3 ir išdalino visiems izraelitams, vyrams bei moterims, kiekvienam po duonos kepalą, mėsos gabalą ir vynuogių pyragaitį.

4 Dalį levitų Dovydas paskyrė tarnauti prieš Viešpaties skrynią, kad garbintų, dėkotų ir šlovintų Viešpatį, Izraelio Dievą.

5 Asafą paskyrė vyriausiuoju, po jo­Zachariją, Jejelį, Šemiramotą, Jehielį, Matitiją, Eliabą, Benają, Obed Edomą; Jejelį paskyrė groti arfomis ir psalteriais, o Asafas skambino cimbolais.

6 Kunigą Benają ir Jahazielį paskyrė nuolat trimituoti prie Dievo Sandoros skrynios.

7 Tą dieną Dovydas pirmą kartą pamokė Asafą su broliais dėkoti Viešpačiui šia giesme:

8 "Dėkokite Viešpačiui, šaukitės Jo vardo. Skelbkite tautose Jo darbus.

9 Giedokite Jam, skambinkite Jam. Garsinkite visus Jo stebuklus.

10 Didžiuokitės Jo šventu vardu. Tegul džiaugiasi širdis tų, kurie ieško Viešpaties.

11 Ieškokite Viešpaties ir Jo jėgos. Ieškokite nuolat Jo veido.

12 Atsiminkite Jo nuostabius darbus, kuriuos Jis yra padaręs, Jo stebuklus ir Jo lūpų tartus sprendimus.

13 Jūs, Jo tarno Izraelio palikuonys, Jokūbo vaikai, Jo išrinktieji.

14 Jis yra Viešpats, mūsų Dievas, visoje žemėje galioja Jo sprendimai.

15 Atsiminkite per amžius Jo sandorą, žodį, kurį Jis įsakė tūkstančiui kartų,

16 sandorą, kurią Jis padarė su Abraomu, ir priesaiką, duotą Izaokui.

17 Jis patvirtino ją Jokūbui įstatymu ir Izraeliui amžina sandora,

18 sakydamas: ‘Aš tau duosiu Kanaano šalį, tavo paveldėjimo dalį’.

19 Jie buvo negausūs skaičiumi, tik ateiviai joje.

20 Jie keliavo iš tautos į tautą, iš vienos karalystės į kitą.

21 Jis niekam neleido jų skriausti, sudrausdavo karalius dėl jų:

22 ‘Nelieskite mano pateptųjų ir mano pranašams nedarykite pikto’.

23 Visos šalys, giedokite Viešpačiui, kiekvieną dieną skelbkite Jo išgelbėjimą,

24 apsakykite pagonims Jo garbę ir Jo stebuklus visoms tautoms.

25 Didis yra Viešpats ir didžiai girtinas, bijotinas labiausiai iš visų dievų.

26 Visi tautų dievai yra stabai, bet Viešpats sukūrė dangų.

27 Šlovė ir garbė Jo akivaizdoje, galia ir džiaugsmas su Juo.

28 Pripažinkite Viešpačiui, tautų giminės, pripažinkite Viešpačiui garbę ir galybę!

29 Atiduokite Viešpačiui šlovę, priderančią Jo vardui, atneškite auką ir ateikite pas Jį. Garbinkite Viešpatį šventumo grožyje.

30 Visa žemė tesudreba prieš Jį! Tvirtai stovi pasaulis.

31 Tesilinksmina dangūs ir tedžiūgauja žemė. Tegul skamba tautose: ‘Viešpats karaliauja!’

32 Tegul jūra šniokščia ir visa, kas joje! Tegul linksminasi laukai ir visa, kas juose!

33 Tada miško medžiai giedos Viešpaties akivaizdoje, nes Jis ateina žemės teisti.

34 Dėkokite Viešpačiui, nes Jis geras ir Jo gailestingumas amžinas.

35 Sakykite: ‘Išvaduok mus, Dieve, mūsų gelbėtojau! Surink mus ir išlaisvink iš pagonių, kad dėkotume Tavo šventam vardui ir girtumėmės Tavo šlove’.

36 Garbė Viešpačiui, Izraelio Dievui, per amžių amžius". Visa tauta tarė: "Amen", ir šlovino Viešpatį.

37 Taigi jis paliko Asafą ir jo brolius nuolat tarnauti priešais Viešpaties Sandoros skrynią, atliekant kasdienę tarnystę,

38 taip pat Obed Edomą bei jo brolius, šešiasdešimt aštuonis; Obed Edomas, Jedutūno sūnus ir Hosa buvo vartininkai.

39 Kunigą Cadoką ir jo brolius kunigus paskyrė prie Viešpaties palapinės Gibeono aukštumoje

40 nuolat, rytą ir vakare, aukoti Viešpačiui deginamąsias aukas ant deginamųjų aukų aukuro ir daryti visa, kas parašyta Viešpaties įstatyme, kurį Jis davė Izraeliui.

41 Hemaną, Jedutūną ir kitus, pašauktus vardais, paskyrė dėkoti Viešpačiui, nes Jo gailestingumas amžinas.

42 Hemanas ir Jedutūnas turėjo trimitus, cimbolus ir kitus instrumentus giesmėms pritarti. Jedutūno sūnūs buvo paskirti vartininkais.

43 Po to visi išsiskirstė į savo namus; Dovydas sugrįžo palaiminti savo namiškių.

1 Jumalan liitonarkku tuotiin keskelle telttaa, jonka Daavid oli pystyttänyt sitä varten, ja Jumalan edessä uhrattiin polttouhreja ja yhteysuhreja.

2 Uhritoimituksen päätettyään Daavid siunasi kansan Herran nimeen

3 ja jakoi kaikille israelilaisille, miehille ja naisille, kullekin uhrileivän, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen.

4 Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan, kiitosta.

5 Heidän johtajanaan oli Asaf, ja hänestä seuraavana oli Sakarja. Sitten olivat Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Mattitja, Eliab, Benaja, Obed-Edom ja Jeiel, jotka soittivat harppua ja lyyraa. Asaf helisytti symbaaleja,

6 ja papit Benaja ja Jahasiel puhalsivat koko ajan torvea Jumalan liitonarkun edessä.

7 Tuona päivänä Daavid asetti Asafin ja hänen veljensä ensimmäistä kertaa laulamaan Herralle tätä ylistystä:

8 -- Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!

9 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.

10 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!

11 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.

12 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen suuret tekonsa ja hänen tuomionsa,

13 te Israelin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.

14 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.

15 Muistakaa aina hänen liittonsa, tuhansille sukupolville annettu lupaus,

16 liitto, jonka hän teki Abrahamin kanssa, vala, jonka hän vannoi Iisakille.

17 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.

19 Kun teitä oli vain pieni määrä, kun olitte vain vähäinen joukko muukalaisia,

20 kun vaelsitte kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen,

21 hän ei antanut kenenkään sortaa teitä. Teidän tähtenne hän varoitti kuninkaita:

22 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

23 Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan!

24 Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne.

25 Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.

26 Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja.

27 Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.

28 Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,

29 tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen eteensä, kumartakaa hänen pyhää kirkkauttaan!

30 Vaviskoon koko maailma ja pelätköön häntä. Hän loi maan, joka pysyy eikä horju.

31 Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!

32 Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoot maa ja sen luodut,

33 humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomaan oikeutta maan päälle.

34 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

35 Sanokaa: Auta meitä, pelastuksen Jumala, saata meidät yhteen, pelasta meidät kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

37 Daavid määräsi Asafin ja hänen sukunsa miehet jatkuvasti hoitamaan palvelusta Herran liitonarkun edessä sen mukaan kuin kullekin päivälle oli määrätty.

38 Obed-Edom, Jedutunin poika, ja hänen sukunsa miehet, yhteensä kuusikymmentäkahdeksan, sekä Hosa asetettiin portinvartijoiksi.

39 Pappi Sadokin ja hänen sukuaan olevat papit Daavid määräsi jäämään Herran pyhäkköteltan luo Gibeonin kukkulalle.

40 Heidän tuli aamuin ja illoin uhrata polttouhrialttarilla Herralle polttouhreja sen mukaan kuin on määrätty laissa, jonka Herra on antanut israelilaisille.

42 Torvet ja symbaalit, joita soittajat käyttivät, sekä soittimet, joilla säestettiin pyhiä lauluja, olivat Hemanin ja Jedutunin hallussa. Jedutunin suvun miehet olivat portinvartijoina.

43 Sitten kaikki lähtivät kotiinsa, ja myös Daavid palasi perheensä luo.