1 Po šitų įvykių karalius Ahasveras išaukštino agagą Hamaną, Hamedatos sūnų, ir padarė jo sostą aukštesnį už kitų kunigaikščių.

2 Visi karaliaus tarnai, kurie buvo prie karaliaus vartų, nusilenkdavo prieš Hamaną ir pagerbdavo jį, nes taip buvo įsakęs karalius. Bet Mordechajas nenusilenkdavo prieš jį ir nepagerbdavo.

3 Karaliaus tarnai prie karaliaus vartų klausdavo Mordechajo: "Kodėl nevykdai karaliaus įsakymo?"

4 Kai jie kasdien kartodavo tai, bet jis nekreipė dėmesio, jie pranešė Hamanui. Jie norėjo įsitikinti, ar Mordechajas laikysis savo žodžio, nes jis buvo pasisakęs esąs žydas.

5 Hamanas, matydamas, kad Mordechajas nesilenkia prieš jį ir nepagerbia jo, užsidegė pykčiu.

6 Jis manė, kad neverta kelti rankos prieš vieną Mordechają, nes jie pasakė jam Mordechajo tautybę. Todėl Hamanas nusprendė išžudyti visus žydus visoje Ahasvero karalystėje.

7 Dvyliktaisiais karaliaus Ahasvero metais, pirmą mėnesį, vadinamą nisanu, buvo metamas Pur, tai yra burtas, Hamano akivaizdoje kiekvienai dienai ir kiekvienam mėnesiui iki dvylikto mėnesio adaro.

8 Hamanas sakė karaliui Ahasverui: "Tavo karalystėje gyvena išsklaidyta tauta; jos įstatymai yra skirtingi nuo kitų tautų įstatymų, be to, jie nesilaiko karaliaus įstatymų. Karaliui nėra naudinga juos taip palikti.

9 Jei karalius sutinka, tebūna išleistas įsakymas juos išnaikinti, ir aš duosiu dešimt tūkstančių talentų sidabro karaliaus iždui".

10 Karalius numovė žiedą nuo savo piršto ir padavė agagui Hamanui, Hamedatos sūnui, žydų priešui,

11 ir tarė Hamanui: "Sidabrą pasilaikyk sau, o su žydų tauta daryk, kaip tau patinka".

12 Pirmo mėnesio tryliktą dieną buvo sušaukti karaliaus raštininkai ir, Hamanui diktuojant, buvo parašyti laiškai visiems vietininkams, kraštų valdytojams, kunigaikščiams ir tautoms jų kalba, karaliaus Ahasvero vardu ir užantspauduoti karaliaus žiedu.

13 Laiškai buvo išsiųsti per pasiuntinius į visus karaliaus kraštus, kad per vieną dieną, tai yra dvylikto mėnesio, vadinamo Adaru, tryliktą dieną, išžudytų ir išnaikintų visus žydus: jaunus, senus, moteris ir vaikus, o jų turtą paimtų.

14 Tų laiškų nuorašus įsakyta paskelbti visoms tautoms, kad jie pasiruoštų skirtai dienai.

15 Karaliaus įsakymu pasiuntiniai išskubėjo, ir šis įsakymas buvo paskelbtas sostinėje Sūzuose. Karalius ir Hamanas sėdėjo ir gėrė, o Sūzų miestas buvo sujudęs.

1 Näiden tapausten jälkeen kuningas Kserkses ylensi Agagin jälkeläisen Hamanin, Hammedatan pojan, korkeaan virkaan ja arvoon ja asetti hänet kaikkien muiden ruhtinaiden yläpuolelle.

2 Kaikki kuninkaan virkamiehet, jotka palvelivat hovissa, osoittivat Hamanille kunnioitustaan heittäytymällä maahan hänen edessään, sillä näin oli kuningas käskenyt. Mutta Mordokai ei kumartanut eikä heittäytynyt maahan.

4 Kun he olivat päivästä päivään puhuneet tästä hänelle eikä hän siitä piitannut, he kertoivat asian Hamanille saadakseen tietää, oliko Mordokain esittämä syy pätevä. Hän oli näet sanonut olevansa juutalainen.

5 Kun Haman huomasi, ettei Mordokai suostunut kumartamaan eikä heittäytymään maahan hänen edessään, hän raivostui silmittömästi.

6 Mutta hän ei halunnut tyytyä siihen, että surmauttaisi vain Mordokain, vaan saatuaan tietää, mitä kansaa Mordokai oli, hän tahtoi surmauttaa myös hänen kansansa, kaikki Kserkseen valtakunnassa asuvat juutalaiset.

7 Kuningas Kserkseen kahdennentoista hallitusvuoden ensimmäisen kuukauden aikana, nisan-kuussa, heitettiin Hamanin käskystä puria eli arpaa vuoden jokaisesta päivästä ja kuukaudesta, jotta selviäisi, mikä oli suotuisin päivä Mordokain ja hänen kansansa tuhoamiseksi yhdellä kertaa. Arpa lankesi kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmannelletoista päivälle.

10 Kuningas otti sinettisormuksen sormestaan ja antoi sen Hamanille, Hammedatan pojalle, Agagin jälkeläiselle, juutalaisten vainoojalle,

12 Vuoden ensimmäisen kuun kolmantenatoista päivänä kutsuttiin paikalle kuninkaan kirjurit, ja Hamanin määräyksen mukaisesti kirjoitettiin kirjeet kaikille maakuntia johtaville kuninkaan satraapeille ja käskynhaltijoille sekä kaikkien kansakuntien ruhtinaille, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Kirjeet kirjoitettiin kuningas Kserkseen nimissä, ja niihin painettiin sinettileima hänen sormuksellaan.

13 Ne lähetettiin pikalähettien mukana kuninkaan kaikkiin maakuntiin, ja niissä määrättiin, että kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, naiset ja lapset, oli tuhottava, tapettava ja hävitettävä yhtenä ainoana päivänä, kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että heidän omaisuutensa sai ryöstää.

14 Kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa kaikille kansakunnille, että nämä tietäisivät valmistautua sitä päivää varten.

15 Juoksijat lähtivät heti viemään kuninkaan käskyä. Samaan aikaan kun laki julkaistiin Susan kaupungissa, kuningas ja Haman istuutuivat juomaan. Mutta kaupungissa vallitsi hämmennys.