1 Viešpats tarė man: "Eik, nusipirk drobinį diržą ir juo susijuosk strėnas, bet nesušlapink jo".
2 Aš nusipirkau diržą, kaip Viešpats liepė, ir susijuosiau.
3 Viešpats man antrą kartą sakė:
4 "Imk diržą, kurį nusipirkai ir kuris yra ant tavo strėnų, nueik prie Eufrato ir ten jį paslėpk uolos plyšyje".
5 Aš nuėjau ir paslėpiau jį prie Eufrato, kaip Viešpats man liepė.
6 Praėjus daugeliui dienų, Viešpats man tarė: "Nueik prie Eufrato ir iš ten pasiimk diržą, kurį tau liepiau paslėpti".
7 Aš nuėjau prie Eufrato, iškasiau diržą iš tos vietos, kur jį buvau paslėpęs, ir radau jį supuvusį, niekam nebetinkamą.
8 Tada Viešpats man kalbėjo:
9 "Taip Aš supūdysiu Judo ir Jeruzalės puikybę.
10 Šita pikta tauta, kuri atsisako klausyti mano žodžių, vaikšto paskui savo širdies užgaidas ir seka svetimus dievus, jiems tarnauja ir juos garbina, taps kaip šitas diržas, kuris niekam nebetinka.
11 Kaip diržas prisiglaudžia prie vyro strėnų, taip Aš norėjau, kad Izraelis ir Judas prisiglaustų prie manęs,sako Viešpats.Kad jie būtų mano tauta, mano garbė ir pasididžiavimas ir mano vardu vadintųsi, bet jie neklausė.
12 Sakyk jiems šiuos žodžius: ‘Taip sako Viešpats, Izraelio Dievas: ‘Kiekvienas ąsotis pripilamas vyno’. Jie tau sakys: ‘Argi mes nežinome, kad ąsotis skirtas supilti vynui?’
13 Tada jiems atsakyk: ‘Taip sako Viešpats: ‘Aš nugirdysiu visus šitos šalies gyventojus: karalius, kurie sėdi Dovydo soste, kunigus, pranašus ir visus Jeruzalės gyventojus.
14 Aš sudaužysiu juos vienas į kitą, tėvus kartu su vaikais,sako Viešpats.Aš jų nepasigailėsiu, neužjausiu, bet sunaikinsiu’ ".
15 Klausykitės ir supraskite, nebūkite išdidūs, nes Viešpats kalba!
16 Duokite Viešpačiui, savo Dievui, šlovę, kol nesutemo, prieš atsitrenkiant jūsų kojoms į tamsoje esančius kalnus! Jūs laukiate šviesos, bet Jis užleis tamsą, visišką tamsybę.
17 Jei jūs neklausysite, mano siela graudžiai verks dėl jūsų išdidumo ir mano akys ašaros, nes Viešpaties kaimenė vedama į nelaisvę.
18 Sakykite karaliui ir karalienei, kad jie nusižemintų ir sėstųsi žemai, nes nuo jų galvos nukris šlovės karūna.
19 Pietų krašto miestai bus užrakinti, ir nebus kas juos atidarytų; visas Judas bus išvestas į nelaisvę.
20 Pakelk savo akis ir žiūrėk, kaip jie ateina iš šiaurės! Kur yra tau patikėta kaimenė, tavo gražiosios avys?
21 Ką darysi, kai Jis tave aplankys? Tu pati pripratinai juos vadovauti tau? Argi nesuims tavęs skausmai kaip gimdyvės?
22 Jei sakysi savo širdy: "Kodėl man taip atsitiko?"Dėl tavo nuodėmių daugybės tavo sijonas pakeltas, tavo kulnai apnuoginti.
23 Jei etiopas galėtų pakeisti savo odos spalvą ir leopardas savo kailio dėmes, tai ir jūs galėtumėte daryti gera, kurie esate įpratę daryti pikta.
24 "Aš išsklaidysiu jus kaip pelus, kuriuos dykumos vėjas išnešioja.
25 Tai yra tau kritęs burtas ir tavo dalis nuo manęs,sako Viešpats,kadangi pamiršai mane ir pasitikėjai melu,
26 tai Aš užversiu tavo sijoną tau ant veido, kad pasirodytų tavo gėda.
27 Aš mačiau tavo svetimavimus, gašlumą ir paleistuvystę. Vargas tau, Jeruzale. Ar ilgai dar neapsivalysi?"
2 Minä ostin vyön ja sidoin sen vyötäisilleni, kuten Herra oli käskenyt.
3 Taas tuli minulle Herran sana:
4 Ota mukaasi vyö, jonka olet ostanut ja jota pidät vyötäisilläsi, ja mene Eufratvirralle. Kätke vyö siellä kallionkoloon.
5 Minä menin Eufratvirran rannalle ja kätkin vyön sinne, niin kuin Herra oli käskenyt.
7 Niin minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle, siitä ei ollut enää mihinkään.
8 Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
10 Tämä paha kansa ei halua kuulla minun sanojani. Sen sydän on paatunut, se seuraa vieraita jumalia, palvelee ja rukoilee niitä. Siksi sille käy samoin kuin tälle vyölle, joka ei kelpaa enää mihinkään.
11 Niin kuin mies sitoo vyön vyötäisilleen, niin olen minä sitonut itseeni koko Israelin heimon ja Juudan heimon, sanoo Herra. Niiden piti olla minun kansani ja tuoda minulle kunniaa, ylistystä ja mainetta, mutta ne eivät totelleet minua.
13 niin vastaa: Näin sanoo Herra: Minä täytän viinillä kaikki tässä maassa asuvat, minä juotan juovuksiin niin Daavidin istuimella istuvat kuninkaat kuin papit ja profeetatkin ja kaikki Jerusalemin asukkaat.
15 -- Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne -- Herra puhuu!
16 Antakaa Herralle, Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä ja te kompastutte hämärillä vuorilla. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pimeydeksi, synkäksi yöksi.
17 Jos ette ota vastaan tätä varoitusta, minä itken teidän ylpeyttänne. Salassa minä itken ja valitan, kyyneleeni valuvat virtanaan, kun Herran kansa viedään vankeuteen.
18 -- Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille: Astukaa alas valtaistuimelta ja nöyrtykää, sillä loistava kruunu on pudonnut päästänne!
19 Etelän kaupungit on menetetty, niihin ei ole pääsyä. Koko Juuda viedään pakkosiirtolaisuuteen, koko kansa joutuu vankeuteen.
20 -- Jerusalem, katso mitä tapahtuu! Vihollinen ryntää pohjoisesta! Miten käy kansasi, joka on uskottu sinun haltuusi kuin uhkea lammaslauma?
21 Mitä sanot, kun Herra panee käskijöiksesi ne, joita olit tottunut pitämään ystävinä? Eikö tuska silloin polta sinua niin kuin synnyttävää naista?
23 -- Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!
24 Niin kuin autiomaan tuuli lennättää puimapaikalta akanat, niin minä hajotan teidät.
25 Näin sinulle tulee käymään, Jerusalem! Tämä on se osa, jonka minä olen sinulle määrännyt, sanoo Herra, koska olet unohtanut minut ja luottanut valheeseen.
26 Minä itse nostan helmasi sinun pääsi yli, niin että kaikki saavat nähdä alastomuutesi.
27 Minä olen nähnyt sinun aviorikoksesi, kiihkeän kiimasi, irstaan haureutesi! Olen nähnyt inhottavat jumalankuvasi kukkuloilla, peltojen liepeillä. Voi sinua, Jerusalem, kun et puhdistu! Kuinka kauan tätä vielä jatkuu?