1 Viešpaties žodis buvo suteiktas Sofonijui, sūnui Kušio, sūnaus Gedelijos, sūnaus Amarijos, sūnaus Ezekijo, viešpataujant Judo karaliui Jozijui, Amono sūnui.

2 "Aš pašalinsiu visa nuo žemės paviršiaus,­sako Viešpats,­

3 pašalinsiu žmones, gyvulius, padangių paukščius, jūros žuvis, suklupimo akmenis ir nedorėlius.

4 Aš pakelsiu savo ranką prieš Judą ir Jeruzalės gyventojus, išnaikinsiu Baalio likučius ir kartu su juo stabų kunigus;

5 ir tuos, kurie ant stogų garbina dangaus kareiviją, ir tuos, kurie, garbindami Viešpatį, prisiekia Melechu,

6 ir tuos, kurie, nusisukę nuo Viešpaties, neieško Jo, net nesiteirauja apie Jį".

7 Nutilkite Viešpaties akivaizdoje. Viešpaties diena arti. Viešpats paruošė auką, pakvietė svečius.

8 "Aukojimo dieną Aš nubausiu kunigaikščius, karaliaus vaikus ir visus, kurie dėvi svetimšalių drabužius.

9 Tą dieną nubausiu visus, kurie šoka per slenkstį, smurtu ir apgaule pripildo savo valdovo namus.

10 Tą dieną,­sako Viešpats,­pagalbos šauksmas sklis nuo Žuvų vartų, raudojimas iš antrojo kvartalo ir baisus klyksmas nuo kalvų!

11 Raudokite, apsuptieji, nes sunaikinti visi prekybininkai, pražuvo sidabro keitėjai.

12 Aš su žibintais ieškosiu po Jeruzalę ir nubausiu tuos, kurie sėdi ant savo mielių, o širdyje mano: ‘Viešpats nedarys nei gera, nei pikta’.

13 Jų turtas bus išplėštas ir namai liks tušti. Jie pasistatys namus, bet negyvens juose, užveis vynuogynų, bet negers jų vyno.

14 Viešpaties didžioji diena skubiai artėja. Jau girdimas Viešpaties dienos balsas. Tada graudžiai verks net karžygiai!

15 Ta diena­rūstybės diena, diena vargo ir suspaudimo, diena nelaimės ir sunaikinimo, diena tamsos ir sutemų, diena debesų ir miglos,

16 diena trimito ir kovos šauksmo prieš sutvirtintus miestus ir aukštus bokštus.

17 Aš varginsiu žmones, jie vaikščios kaip akli, nes nusidėjo Viešpačiui, jų kraujas bus pralietas kaip dulkės, jų kūnai bus išmesti kaip mėšlas".

18 Nei sidabras, nei auksas neišgelbės jų Viešpaties rūstybės dieną, Jo pavydas lyg ugnis sunaikins visą kraštą ir jo gyventojus.

1 Herran sana, joka tuli Sefanjalle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, päivinä. Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia.

2 -- Minä tuhoan kaiken, tempaan kaiken pois maan päältä, sanoo Herra.

3 Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista, minä kaadan jumalattomat ja hävitän ihmiset maan päältä, sanoo Herra.

4 Minä ojennan käteni Juudaa vastaan ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan. Tästä kaupungista minä hävitän tyystin Baalin palvelun ja epäjumalia palvelevien pappien muiston.

5 Minä hävitän ne, jotka kumartavat katoilla taivaan joukoille, ne, jotka kumartavat Herraa mutta vannovat Milkomin nimeen,

6 ne, jotka ovat luopuneet Herrasta, jotka eivät etsi Herraa eivätkä kysy hänen tahtoaan.

7 Hiljaa Herran Jumalan edessä! Lähellä on Herran päivä, hän on valmistanut teurasuhrinsa, pyhittänyt kutsuvieraansa.

8 Uhriateriani päivänä minä, Herra, rankaisen hallitusmiehiä ja kuninkaallisia ja kaikkia, jotka pukeutuvat vierasmaalaisten tavoin.

9 Minä rankaisen sinä päivänä kaikkia, jotka pelkäävät astua kynnykselle mutta eivät pelkää täyttää isäntänsä taloa ryöstösaaliilla, jonka ovat väkivallalla ja petoksella hankkineet.

10 Sinä päivänä -- sanoo Herra - kuuluu huuto Kalaportilta, vaikerrus uudesta kaupunginosasta ja valtava ryske kukkuloilta.

11 Valittakaa, te Maktesin kauppiaat, sillä teidät tuhotaan ja kaikki, jotka hopeaa punnitsevat, hävitetään.

13 Heidän omaisuutensa ryöstetään, heidän talonsa hävitetään. Vaikka he ovat rakentaneet taloja, he eivät saa asua niissä, vaikka he ovat istuttaneet viinitarhoja, he eivät saa juoda niiden viiniä.

14 Lähellä on Herran suuri päivä, se lähestyy, kiireesti se rientää. Ettekö kuule pauhua -- nyt on Herran päivä! Rohkea soturikin huutaa pelosta.

15 Se päivä on vihan päivä, hädän ja ahdistuksen päivä, onnettomuuden ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä,

16 pasuunan äänen ja sotahuudon päivä. Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan, korkeita torneja vastaan.

17 Minä painan ihmiset ahtaalle, he harhailevat kuin sokeat. Minua vastaan he ovat tehneet syntiä, siksi heidän vertaan vuodatetaan, se valuu virtanaan maahan. Heidän ruumiitaan viruu joka puolella kuin lantakasoja.

18 Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. Hänen vihansa tuli tuhoaa koko maan, sillä lopun, kauhistuttavan lopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.