1 Und David redete vor dem HERRN die Worte dieses Liedes zur Zeit, da ihn der HERR errettet hatte von der Hand aller seiner Feinde und von der Hand Sauls, und sprach:

2 Der HERR ist mein Fels und meine Burg und mein Erretter.

3 Gott ist mein Hort, auf den ich traue, mein Schild und Horn meines Heils, mein Schutz und meine Zuflucht, mein Heiland, der du mir hilfst vor dem Frevel.

4 Ich rufe an den HERRN, den Hochgelobten, so werde ich von meinen Feinden erlöst.

5 Es hatten mich umfangen die Schmerzen des Todes, und die Bäche des Verderbens erschreckten mich.

6 Der Hölle Bande umfingen mich, und des Todes Stricke überwältigten mich.

7 Da mir angst war, rief ich den HERRN an und schrie zu meinem Gott; da erhörte er meine Stimme von seinem Tempel, und mein Schreien kam vor ihn zu seinen Ohren.

8 Die Erde bebte und ward bewegt; die Grundfesten des Himmels regten sich und bebten, da er zornig war.

9 Dampf ging auf von seiner Nase und verzehrend Feuer von seinem Munde, daß es davon blitzte.

10 Er neigte den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen.

11 Und er fuhr auf dem Cherub und flog daher, und er schwebte auf den Fittichen des Windes.

12 Sein Gezelt um ihn her war finster und schwarze, dicke Wolken.

13 Von dem Glanz vor ihm brannte es mit Blitzen.

14 Der HERR donnerte vom Himmel, und der Höchste ließ seinen Donner aus.

15 Er schoß seine Strahlen und zerstreute sie; er ließ blitzen und erschreckte sie.

16 Da sah man das Bett der Wasser, und des Erdbodens Grund ward aufgedeckt von dem Schelten des HERRN, von dem Odem und Schnauben seiner Nase.

17 Er streckte seine Hand aus von der Höhe und holte mich und zog mich aus den großen Wassern.

18 Er errettete mich von meinen starken Feinden, von meinen Hassern, die zu mir mächtig waren,

19 die mich überwältigten zur Zeit meines Unglücks; und der HERR ward meine Zuversicht.

20 Und er führte mich aus in das Weite, er riß mich heraus; denn er hatte Lust zu mir.

21 Der HERR tut wohl an mir nach meiner Gerechtigkeit; er vergilt mir nach der Reinigkeit meiner Hände.

22 Denn ich halte die Wege des HERRN und bin nicht gottlos wider meinen Gott.

23 Denn alle seine Rechte habe ich vor Augen, und seine Gebote werfe ich nicht von mir;

24 sondern ich bin ohne Tadel vor ihm und hüte mich vor Sünden.

25 Darum vergilt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach meiner Reinigkeit vor seinen Augen.

26 Bei den Heiligen bist du heilig, bei den Frommen bist du fromm,

27 bei den Reinen bist du rein, und bei den Verkehrten bist du verkehrt.

28 Denn du hilfst dem elenden Volk, und mit deinen Augen erniedrigst du die Hohen.

29 Denn du, HERR, bist meine Leuchte; der HERR macht meine Finsternis licht.

30 Denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschlagen und mit meinem Gott über die Mauer springen.

31 Gottes Wege sind vollkommen; des HERRN Reden sind durchläutert. Er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.

32 Denn wo ist ein Gott außer dem HERRN, und wo ist ein Hort außer unserm Gott?

33 Gott stärkt mich mit Kraft und weist mir einen Weg ohne Tadel.

34 Er macht meine Füße gleich den Hirschen und stellt mich auf meine Höhen.

35 Er lehrt meine Hände streiten und lehrt meinen Arm den ehernen Bogen spannen.

36 Du gibst mir den Schild deines Heils; und wenn du mich demütigst, machst du mich groß.

37 Du machst unter mir Raum zu gehen, daß meine Knöchel nicht wanken.

38 Ich will meinen Feinden nachjagen und sie vertilgen und will nicht umkehren, bis ich sie umgebracht habe.

39 Ich will sie umbringen und zerschmettern; sie sollen mir nicht widerstehen und müssen unter meine Füße fallen.

40 Du kannst mich rüsten mit Stärke zum Streit; du kannst unter mich werfen, die sich wider mich setzen.

41 Du gibst mir meine Feinde in die Flucht, daß ich verstöre, die mich hassen.

42 Sie sahen sich um, aber da ist kein Helfer, nach dem HERRN; aber er antwortet ihnen nicht.

43 Ich will sie zerstoßen wie Staub auf der Erde; wie Kot auf der Gasse will ich sie verstäuben und zerstreuen.

44 Du hilfst mir von dem zänkischen Volk und behütest mich, daß ich ein Haupt sei unter den Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dient mir.

45 Den Kindern der Fremde hat's wider mich gefehlt; sie gehorchen mir mit gehorsamen Ohren.

46 Die Kinder der Fremde sind verschmachtet und kommen mit Zittern aus ihren Burgen.

47 Der HERR lebt, und gelobt sei mein Hort; und Gott, der Hort meines Heils, werde erhoben,

48 der Gott, der mir Rache gibt und wirft die Völker unter mich.

49 Er hilft mir aus von meinen Feinden. Du erhöhst mich aus denen, die sich wider mich setzen; du hilfst mir von den Frevlern.

50 Darum will ich dir danken, HERR, unter den Heiden und deinem Namen lobsingen,

51 der seinem Könige großes Heil beweist und wohltut seinem Gesalbten, David und seinem Samen ewiglich.

1 Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

2 -- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

3 Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

4 Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

5 Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

6 tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

7 Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

8 Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

9 Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

10 Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

11 hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

12 Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

13 Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

15 hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

16 Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

17 Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

18 Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

19 He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

20 Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

21 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

22 Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

23 Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

24 Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

25 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

26 Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

27 puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

28 Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

29 Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

30 Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

31 Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

32 Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

33 Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

34 hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

35 Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

36 Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

37 sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

38 Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

39 minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

40 Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

41 Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

42 He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

43 Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

44 Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

45 Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

46 heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

48 Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

49 hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

50 Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

51 Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.