1 Weh denen, die Schaden zu tun trachten und gehen mit bösen Tücken um auf ihrem Lager, daß sie es früh, wenn's licht wird, vollbringen, weil sie die Macht haben.

2 Sie reißen Äcker an sich und nehmen Häuser, welche sie gelüstet; also treiben sie Gewalt mit eines jeden Hause und mit eines jeden Erbe.

3 Darum spricht der HERR also: Siehe, ich gedenke über dies Geschlecht Böses, daß ihr euren Hals nicht daraus ziehen und daß ihr nicht so stolz dahergehen sollt; denn es soll eine böse Zeit sein.

4 Zur selben Zeit wird man einen Spruch von euch machen und klagen: Es ist aus (wird man sagen), wir sind verstört. Meines Volkes Land wird eines fremden Herrn. Wann wird er uns die Äcker wieder zuteilen, die er uns genommen hat?

5 Jawohl, ihr werdet keinen Teil behalten in der Gemeinde des HERRN.

6 Predigt nicht! predigen sie, denn solche Predigt trifft uns nicht; wir werden nicht so zu Schanden werden.

7 Das Haus Jakob tröstet sich also: Meinst du, der HERR sei schnell zum Zorn? Sollte er solches tun wollen? Es ist wahr, meine Reden sind freundlich den Frommen.

8 Aber mein Volk hat sich aufgemacht wie ein Feind, denn sie rauben beides, Rock und Mantel, denen, so sicher dahergehen, gleich wie die, so aus dem Kriege kommen.

9 Ihr treibt die Weiber meines Volkes aus ihren lieben Häusern und nehmt von ihren jungen Kindern meinen Schmuck auf immer.

10 Darum macht euch auf! Ihr müßt davon, ihr sollt hier nicht bleiben; um ihrer Unreinigkeit willen müssen sie unsanft zerstört werden.

11 Wenn ich ein Irrgeist wäre und ein Lügenprediger und predigte, wie sie saufen und schwelgen sollten, das wäre eine Predigt für dies Volk.

12 Ich will aber dich, Jakob, versammeln ganz und die übrigen in Israel zuhauf bringen; ich will sie wie Schafe miteinander in einen festen Stall tun und wie eine Herde in ihre Hürden, daß es von Menschen tönen soll.

13 Es wird ein Durchbrecher vor ihnen herauffahren; sie werden durchbrechen und zum Tor ausziehen; und ihr König wird vor ihnen her gehen und der HERR vornean.

1 Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta.

2 He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat.

3 Sen tähden Herra sanoo: -- Näin olen päättänyt tehdä: annan onnettomuuden kohdata noita pahantekijöitä. Silloin ette voi nostaa iestä harteiltanne, ette voi kulkea pystyssä päin, kovia aikoja ette voi väistää.

4 Silloin teitä pilkataan ja teistä sepitetään valituslaulu: -- Loppu on tullut meille, viholliset saivat maamme, kaiken meiltä veivät, tyhjin käsin olla saamme.

5 Niin teillä ei ole enää osaa eikä arpaa siihen maahan, joka kuuluu Herran kansalle.

7 Voiko Jaakobin suku puhua näin? Onko Herra mielestänne kärsimätön, jos hän toteuttaa uhkauksensa? Eivätkö minun sanani ole täynnä hyvyyttä niitä kohtaan, jotka kulkevat oikeaa tietä?

8 Vielä äsken te olitte minun kansaani, nyt te olette nousseet minua vastaan. Te riistätte viitan niiltä, jotka elävät kaikessa rauhassa, käytte niiden kimppuun, jotka pahaa aavistamatta kulkevat ohitse eivätkä tee vastarintaa.

9 Te karkotatte minun kansani äidit heidän omista kodeistaan. Heidän lapsiltaan te riistätte ainiaaksi minun antamani kalliit lahjat.

10 Menkää tiehenne, tässä maassa ei teillä enää ole rauhaa! Saastaisuutenne vuoksi te syöksette itsenne turmioon, kauhistuttavaan tuhoon.

12 -- Minä kokoan sinut, Jaakobin heimo, kaikkialta, yhdistän Israelista jäljelle jääneet. Minä johdatan heidät yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelle. Kansaa tungeksii kaikkialla.

13 Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä.