1 Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.2 Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle -- ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.3 Kun pilvet täyttyvät vedellä, ne valavat sateen maahan, ja kun puu kaatuu, kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa, niille sijoilleen se jää.4 Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.5 Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo.6 Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen -- ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla.7 Suloinen on valo, silmät iloitsevat nähdessään auringon.8 Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.9 Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle.10 Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.

1 Lança o teu pão sobre as águas, porque depois de muitos dias o acharás.2 Reparte com sete, e ainda até com oito; porque não sabes que mal haverá sobre a terra.3 Estando as nuvens cheias de chuva, derramam-na sobre a terra. Caindo a árvore para o sul, ou para o norte, no lugar em que a árvore cair, ali ficará.4 Quem observa o vento, não semeará, e o que atenta para as nuvens não segará.5 Assim como tu não sabes qual o caminho do vento, nem como se formam os ossos no ventre da que está grávida, assim também não sabes as obras de Deus, que faz todas as coisas.6 Pela manhã semeia a tua semente, e à tarde não retenhas a tua mão; pois tu não sabes qual das duas prosperará, se esta, se aquela, ou se ambas serão, igualmente boas.7 Doce é a luz, e agradável é aos olhos ver o sol.8 Se, pois, o homem viver muitos anos, regozije-se em todos eles; contudo lembre-se dos dias das trevas, porque hão de ser muitos. Tudo quanto sucede é vaidade.9 Alegra-te, mancebo, na tua mocidade, e anime-te o teu coração nos dias da tua mocidade, e anda pelos caminhos do teu coração, e pela vista dos teus olhos; sabe, porém, que por todas estas coisas Deus te trará a juízo.10 Afasta, pois, do teu coração o desgosto, remove da tua carne o mal; porque a mocidade e a aurora da vida são vaidade.