1 (H2:2)Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa2 (H2:3)ja sanoi: -- Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni.3 Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.5 (H2:6)Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.6 (H2:7)Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.7 (H2:8)Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.8 (H2:9)Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut.9 (H2:10)Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.10 (H2:11)Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.

1 E orou Jonas ao Senhor, seu Deus, lá das entranhas do peixe;2 e disse: Na minha angústia clamei ao senhor, e ele me respondeu; do ventre do Seol gritei, e tu ouviste a minha voz.3 Pois me lançaste no profundo, no coração dos mares, e a corrente das águas me cercou; todas as tuas ondas e as tuas vagas passaram por cima de mim.4 E eu disse: Lançado estou de diante dos teus olhos; como tornarei a olhar para o teu santo templo?5 As águas me cercaram até a alma, o abismo me rodeou, e as algas se enrolaram na minha cabeça.6 Eu desci até os fundamentos dos montes; a terra encerrou-me para sempre com os seus ferrolhos; mas tu, Senhor meu Deus, fizeste subir da cova a minha vida.7 Quando dentro de mim desfalecia a minha alma, eu me lembrei do Senhor; e entrou a ti a minha oração, no teu santo templo.8 Os que se apegam aos vãos ídolos afastam de si a misericórdia.9 Mas eu te oferecerei sacrifício com a voz de ação de graças; o que votei pagarei. Ao Senhor pertence a salvação.10 Falou, pois, o Senhor ao peixe, e o peixe vomitou a Jonas na terra.