1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.

1 Poderás tirar com anzol o leviatã, ou ligarás a sua língua com uma corda?2 Podes pôr um anzol no seu nariz, ou com um gancho furar a sua queixada?3 Porventura multiplicará as súplicas para contigo, ou brandamente falará?4 Fará ele aliança contigo, ou o tomarás tu por servo para sempre?5 Brincarás com ele, como se fora um passarinho, ou o prenderás para tuas meninas?6 Os teus companheiros farão dele um banquete, ou o repartirão entre os negociantes?7 Encherás a sua pele de ganchos, ou a sua cabeça com arpões de pescadores?8 Põe a tua mão sobre ele, lembra-te da peleja, e nunca mais tal intentarás.9 Eis que é vã a esperança de apanhá-lo; pois não será o homem derrubado só ao vê-lo?10 Ninguém há tão atrevido, que a despertá-lo se atreva; quem, pois, é aquele que ousa erguer-se diante de mim?11 Quem primeiro me deu, para que eu haja de retribuir-lhe? Pois o que está debaixo de todos os céus é meu.12 Não me calarei a respeito dos seus membros, nem da sua grande força, nem a graça da sua compostura.13 Quem descobrirá a face da sua roupa? Quem entrará na sua couraça dobrada?14 Quem abrirá as portas do seu rosto? Pois ao redor dos seus dentes está o terror.15 As suas fortes escamas são o seu orgulho, cada uma fechada como com selo apertado.16 Uma à outra se chega tão perto, que nem o ar passa por entre elas.17 Umas às outras se ligam; tanto aderem entre si, que não se podem separar.18 Cada um dos seus espirros faz resplandecer a luz, e os seus olhos são como as pálpebras da alva.19 Da sua boca saem tochas; faíscas de fogo saltam dela.20 Das suas narinas procede fumaça, como de uma panela fervente, ou de uma grande caldeira.21 O seu hálito faz incender os carvões; e da sua boca sai chama.22 No seu pescoço reside a força; diante dele até a tristeza salta de prazer.23 Os músculos da sua carne estão pegados entre si; cada um está firme nele, e nenhum se move.24 O seu coração é firme como uma pedra e firme como a mó de baixo.25 Levantando-se ele, tremem os valentes; em razão dos seus abalos se purificam.26 Se alguém lhe tocar com a espada, essa não poderá penetrar, nem lança, dardo ou flecha.27 Ele considera o ferro como palha, e o cobre como pau podre.28 A seta o não fará fugir; as pedras das fundas se lhe tornam em restolho.29 As pedras atiradas são para ele como arestas, e ri-se do brandir da lança;30 Debaixo de si tem conchas pontiagudas; estende-se sobre coisas pontiagudas como na lama.31 As profundezas faz ferver, como uma panela; torna o mar como uma vasilha de unguento.32 Após si deixa uma vereda luminosa; parece o abismo tornado em brancura de cabelos.33 Na terra não há coisa que se lhe possa comparar, pois foi feito para estar sem pavor.34 Ele vê tudo que é alto; é rei sobre todos os filhos da soberba.