1 Niinpä, kun emme enää kestäneet kauempaa, päätimme itse jäädä Ateenaan

2 ja lähetimme teidän luoksenne veljemme Timoteuksen, Jumalan työtoverin Kristuksen evankeliumin julistajana. Hänen tuli vahvistaa teitä ja rohkaista uskoanne,

3 jottei kukaan horjuisi, vaikka teitä näin ahdistetaan. Sehän on meidän osamme, niin kuin itse tiedätte.

4 Jo ollessamme teidän luonanne sanoimme, että me joudumme kärsimään vainoa. Ja juuri niin on käynyt, kuten tiedätte.

5 Siksi en enää kestänyt kauempaa vaan lähetin Timoteuksen ottamaan selkoa teidän uskostanne. Pelkäsin näet, että kiusaaja on onnistunut aikeissaan ja vaivannäkömme menee hukkaan.

6 Nyt Timoteus on palannut teidän luotanne tänne ja tuonut meille hyviä uutisia teidän uskostanne ja rakkaudestanne. Hän kertoi, että te muistelette meitä aina iloiten ja kaipaatte meitä yhtä paljon kuin me teitä.

7 Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä.

8 Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä.

9 Miten voimme kylliksi kiittää Jumalaa teistä ja kaikesta siitä ilosta, jota saamme hänen edessään tuntea teidän tähtenne?

10 Yötä päivää me rukoilemme kaikesta sydämestämme, että pääsisimme tapaamaan teitä ja voisimme antaa teille sen, mitä uskostanne vielä puuttuu.

11 Itse Jumala, meidän Isämme, ja Herramme Jeesus tasoittakoot meille tien teidän luoksenne.

12 Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan -- niin kuin mekin rakastamme teitä --

13 ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.

1 Wherefore when we could no longer forbear, we thought it good to be left behind at Athens alone; 2 and sent Timothy, our brother and God’s minister in the gospel of Christ, to establish you, and to comfort you concerning your faith; 3 that no man be moved by these afflictions; for yourselves know that hereunto we are appointed. 4 For verily, when we were with you, we told you beforehand that we are to suffer affliction; even as it came to pass, and ye know. 5 For this cause I also, when I could no longer forbear, sent that I might know your faith, lest by any means the tempter had tempted you, and our labor should be in vain. 6 But when Timothy came even now unto us from you, and brought us glad tidings of your faith and love, and that ye have good remembrance of us always, longing to see us, even as we also to see you; 7 for this cause, brethren, we were comforted over you in all our distress and affliction through your faith: 8 for now we live, if ye stand fast in the Lord. 9 For what thanksgiving can we render again unto God for you, for all the joy wherewith we joy for your sakes before our God; 10 night and day praying exceedingly that we may see your face, and may perfect that which is lacking in your faith?

11 Now may our God and Father himself, and our Lord Jesus, direct our way unto you: 12 and the Lord make you to increase and abound in love one toward another, and toward all men, even as we also do toward you; 13 to the end he may establish your hearts unblameable in holiness before our God and Father, at the coming of our Lord Jesus with all his saints.