1 Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.

2 Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.

3 He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

4 He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

5 Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on.

6 Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.

8 Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?

9 Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,

10 Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta,

15 Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette -- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.

16 Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:

17 -- Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.

18 Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.

19 Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua.

20 Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä.

21 Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.

23 Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt.

24 Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan,

25 sillä Daavid sanoo hänestä: -- Minä näen alati edessäni Herran, hän pysyy oikealla puolellani, etten horjahtaisi.

26 Siksi minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, vieläpä ruumiini on lepäävä toivossa,

27 sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.

28 Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla.

30 Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän

31 ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu.

32 Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.

33 Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.

34 Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.

35 Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

43 Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja.

44 Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä.

45 He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

46 Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.

47 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

1 And when the day of Pentecost was now come, they were all together in one place. 2 And suddenly there came from heaven a sound as of the rushing of a mighty wind, and it filled all the house where they were sitting. 3 And there appeared unto them tongues parting asunder, like as of fire; and it sat upon each one of them. 4 And they were all filled with the Holy Spirit, and began to speak with other tongues, as the Spirit gave them utterance.

5 Now there were dwelling at Jerusalem Jews, devout men, from every nation under heaven. 6 And when this sound was heard, the multitude came together, and were confounded, because that every man heard them speaking in his own language. 7 And they were all amazed and marvelled, saying, Behold, are not all these that speak Galilæans? 8 And how hear we, every man in our own language wherein we were born? 9 Parthians and Medes and Elamites, and the dwellers in Mesopotamia, in Judæa and Cappadocia, in Pontus and Asia, 10 in Phrygia and Pamphylia, in Egypt and the parts of Libya about Cyrene, and sojourners from Rome, both Jews and proselytes, 11 Cretans and Arabians, we hear them speaking in our tongues the mighty works of God. 12 And they were all amazed, and were perplexed, saying one to another, What meaneth this? 13 But others mocking said, They are filled with new wine.

14 But Peter, standing up with the eleven, lifted up his voice, and spake forth unto them, saying, Ye men of Judæa, and all ye that dwell at Jerusalem, be this known unto you, and give ear unto my words. 15 For these are not drunken, as ye suppose; seeing it is but the third hour of the day; 16 but this is that which hath been spoken through the prophet Joel:

17 And it shall be in the last days, saith God,

I will pour forth of my Spirit upon all flesh:

And your sons and your daughters shall prophesy,

And your young men shall see visions,

And your old men shall dream dreams:

18 Yea and on my servants and on my handmaidens in those days

Will I pour forth of my Spirit; and they shall prophesy.

19 And I will show wonders in the heaven above,

And signs on the earth beneath;

Blood, and fire, and vapor of smoke:

20 The sun shall be turned into darkness,

And the moon into blood,

Before the day of the Lord come,

That great and notable day:

21 And it shall be, that whosoever shall call on the name of the Lord shall be saved.

22 Ye men of Israel, hear these words: Jesus of Nazareth, a man approved of God unto you by mighty works and wonders and signs which God did by him in the midst of you, even as ye yourselves know; 23 him, being delivered up by the determinate counsel and foreknowledge of God, ye by the hand of lawless men did crucify and slay: 24 whom God raised up, having loosed the pangs of death: because it was not possible that he should be holden of it. 25 For David saith concerning him,

I beheld the Lord always before my face;

For he is on my right hand, that I should not be moved:

26 Therefore my heart was glad, and my tongue rejoiced;

Moreover my flesh also shall dwell in hope:

27 Because thou wilt not leave my soul unto Hades,

Neither wilt thou give thy Holy One to see corruption.

28 Thou madest known unto me the ways of life;

Thou shalt make me full of gladness with thy countenance.

29 Brethren, I may say unto you freely of the patriarch David, that he both died and was buried, and his tomb is with us unto this day. 30 Being therefore a prophet, and knowing that God had sworn with an oath to him, that of the fruit of his loins he would set one upon his throne; 31 he foreseeing this spake of the resurrection of the Christ, that neither was he left unto Hades, nor did his flesh see corruption. 32 This Jesus did God raise up, whereof we all are witnesses. 33 Being therefore by the right hand of God exalted, and having received of the Father the promise of the Holy Spirit, he hath poured forth this, which ye see and hear. 34 For David ascended not into the heavens: but he saith himself,

The Lord said unto my Lord, Sit thou on my right hand,

35 Till I make thine enemies the footstool of thy feet.

36 Let all the house of Israel therefore know assuredly, that God hath made him both Lord and Christ, this Jesus whom ye crucified.

37 Now when they heard this, they were pricked in their heart, and said unto Peter and the rest of the apostles, Brethren, what shall we do? 38 And Peter said unto them, Repent ye, and be baptized every one of you in the name of Jesus Christ unto the remission of your sins; and ye shall receive the gift of the Holy Spirit. 39 For to you is the promise, and to your children, and to all that are afar off, even as many as the Lord our God shall call unto him. 40 And with many other words he testified, and exhorted them, saying, Save yourselves from this crooked generation. 41 They then that received his word were baptized: and there were added unto them in that day about three thousand souls. 42 And they continued stedfastly in the apostles’ teaching and fellowship, in the breaking of bread and the prayers.

43 And fear came upon every soul: and many wonders and signs were done through the apostles. 44 And all that believed were together, and had all things common; 45 and they sold their possessions and goods, and parted them to all, according as any man had need. 46 And day by day, continuing stedfastly with one accord in the temple, and breaking bread at home, they took their food with gladness and singleness of heart, 47 praising God, and having favor with all the people. And the Lord added to them day by day those that were saved.