1 Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, tervehtivät kaikkia Filippissä olevia Kristuksen Jeesuksen pyhiä sekä seurakunnan kaitsijoita ja palvelijoita.

2 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.

3 Kiitän Jumalaani aina kun muistan teitä,

4 aina kun rukoilen teidän kaikkien puolesta. Rukoillessani iloitsen siitä,

5 että olette alusta alkaen olleet ja yhä olette mukana evankeliumin levitystyössä.

6 Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

7 Minulla on täysi syy ajatella teistä kaikista näin, sillä te olette minun sydämessäni, ja olenpa vankilassa tai puolustamassa ja vahvistamassa evankeliumia, te kaikki olette osallisia samasta armosta kuin minä.

8 Jumala on todistajani, että minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa.

9 Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan,

10 niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää

11 ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.

12 Veljet, tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin ollut eduksi evankeliumille.

13 Koko henkivartiostolle ja kaikille muillekin on käynyt selväksi, että olen vangittuna Kristuksen tähden.

14 Useimmat täkäläiset veljet ovat Herraan luottaen saaneet minun kahleistani lisää rohkeutta ja julistavat Herran sanaa entistä pelottomammin.

15 Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset vilpittömin mielin.

16 Nämä toimivat rakkaudesta, koska tietävät, että minun tehtäväni on puolustaa evankeliumia.

17 Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä vankeudessani.

18 Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei. Minulla on vastedeskin aihetta iloita,

19 sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni.

20 Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen.

21 Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.

22 Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin,

23 olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.

24 Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.

25 Olen siitä varma. Niinpä tiedänkin, että jään tänne ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita.

26 Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina saatte yhä enemmän aihetta riemuita minusta, kun jälleen tulen luoksenne.

27 Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta

28 antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus.

29 Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan.

30 Te käytte samaa taistelua, jota olette nähneet minun käyvän ja jota nyt kuulette minun yhä jatkavan.

1 Paul and Timothy, servants of Christ Jesus, to all the saints in Christ Jesus that are at Philippi, with the bishops and deacons: 2 Grace to you and peace from God our Father and the Lord Jesus Christ.

3 I thank my God upon all my remembrance of you, 4 always in every supplication of mine on behalf of you all making my supplication with joy, 5 for your fellowship in furtherance of the gospel from the first day until now; 6 being confident of this very thing, that he who began a good work in you will perfect it until the day of Jesus Christ: 7 even as it is right for me to be thus minded on behalf of you all, because I have you in my heart, inasmuch as, both in my bonds and in the defence and confirmation of the gospel, ye all are partakers with me of grace. 8 For God is my witness, how I long after you all in the tender mercies of Christ Jesus. 9 And this I pray, that your love may abound yet more and more in knowledge and all discernment; 10 so that ye may approve the things that are excellent; that ye may be sincere and void of offence unto the day of Christ; 11 being filled with the fruits of righteousness, which are through Jesus Christ, unto the glory and praise of God.

12 Now I would have you know, brethren, that the things which happened unto me have fallen out rather unto the progress of the gospel; 13 so that my bonds became manifest in Christ throughout the whole prætorian guard, and to all the rest; 14 and that most of the brethren in the Lord, being confident through my bonds, are more abundantly bold to speak the word of God without fear. 15 Some indeed preach Christ even of envy and strife; and some also of good will: 16 the one do it of love, knowing that I am set for the defence of the gospel; 17 but the other proclaim Christ of faction, not sincerely, thinking to raise up affliction for me in my bonds. 18 What then? only that in every way, whether in pretence or in truth, Christ is proclaimed; and therein I rejoice, yea, and will rejoice. 19 For I know that this shall turn out to my salvation, through your supplication and the supply of the Spirit of Jesus Christ, 20 according to my earnest expectation and hope, that in nothing shall I be put to shame, but that with all boldness, as always, so now also Christ shall be magnified in my body, whether by life, or by death. 21 For to me to live is Christ, and to die is gain. 22 But if to live in the flesh,—if this shall bring fruit from my work, then what I shall choose I know not. 23 But I am in a strait betwixt the two, having the desire to depart and be with Christ; for it is very far better: 24 yet to abide in the flesh is more needful for your sake. 25 And having this confidence, I know that I shall abide, yea, and abide with you all, for your progress and joy in the faith; 26 that your glorying may abound in Christ Jesus in me through my presence with you again. 27 Only let your manner of life be worthy of the gospel of Christ: that, whether I come and see you or be absent, I may hear of your state, that ye stand fast in one spirit, with one soul striving for the faith of the gospel; 28 and in nothing affrighted by the adversaries: which is for them an evident token of perdition, but of your salvation, and that from God; 29 because to you it hath been granted in the behalf of Christ, not only to believe on him, but also to suffer in his behalf: 30 having the same conflict which ye saw in me, and now hear to be in me.