1 Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista,

2 tervehdin Galatian seurakuntia, minä ja kaikki kanssani olevat veljet.

3 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille -- Kristuksen,

4 joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.

5 Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.

6 Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin.

7 Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia.

8 Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu.

9 Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.

10 Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.

11 Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.

12 Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.

13 Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen.

14 Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta.

15 Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä,

16 näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä

17 enkä heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen.

18 Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan kaksi viikkoa.

19 Ketään muuta apostolia en tavannut, ainoastaan Herran veljen Jaakobin.

20 Jumalan edessä vakuutan, että tämä, mitä teille kirjoitan, on totta.

21 Sitten lähdin Syyriaan ja Kilikiaan.

22 Juudean kristillisissä seurakunnissa minua ei vielä tunnettu.

24 Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut.

1 Paul, an apostle (not from men, neither through man, but through Jesus Christ, and God the Father, who raised him from the dead), 2 and all the brethren that are with me, unto the churches of Galatia: 3 Grace to you and peace from God the Father, and our Lord Jesus Christ, 4 who gave himself for our sins, that he might deliver us out of this present evil world, according to the will of our God and Father: 5 to whom be the glory for ever and ever. Amen.

6 I marvel that ye are so quickly removing from him that called you in the grace of Christ unto a different gospel; 7 which is not another gospel: only there are some that trouble you, and would pervert the gospel of Christ. 8 But though we, or an angel from heaven, should preach unto you any gospel other than that which we preached unto you, let him be anathema. 9 As we have said before, so say I now again, If any man preacheth unto you any gospel other than that which ye received, let him be anathema. 10 For am I now seeking the favor of men, or of God? or am I striving to please men? if I were still pleasing men, I should not be a servant of Christ.

11 For I make known to you, brethren, as touching the gospel which was preached by me, that it is not after man. 12 For neither did I receive it from man, nor was I taught it, but it came to me through revelation of Jesus Christ. 13 For ye have heard of my manner of life in time past in the Jews’ religion, how that beyond measure I persecuted the church of God, and made havoc of it: 14 and I advanced in the Jews’ religion beyond many of mine own age among my countrymen, being more exceedingly zealous for the traditions of my fathers. 15 But when it was the good pleasure of God, who separated me, even from my mother’s womb, and called me through his grace, 16 to reveal his Son in me, that I might preach him among the Gentiles; straightway I conferred not with flesh and blood: 17 neither went I up to Jerusalem to them that were apostles before me: but I went away into Arabia; and again I returned unto Damascus.

18 Then after three years I went up to Jerusalem to visit Cephas, and tarried with him fifteen days. 19 But other of the apostles saw I none, save James the Lord’s brother. 20 Now touching the things which I write unto you, behold, before God, I lie not. 21 Then I came into the regions of Syria and Cilicia. 22 And I was still unknown by face unto the churches of Judæa which were in Christ: 23 but they only heard say, He that once persecuted us now preacheth the faith of which he once made havoc; 24 and they glorified God in me.