2 Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.

3 Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.

5 Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen,

6 vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin.

7 Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,

8 ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.

9 Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun,

10 vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua,

11 ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

13 Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.

14 Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

15 Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.

20 Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.

21 Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.

22 Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.

24 Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.

26 Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.

27 Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.

1 These things have I spoken unto you, that ye should not be caused to stumble. 2 They shall put you out of the synagogues: yea, the hour cometh, that whosoever killeth you shall think that he offereth service unto God. 3 And these things will they do, because they have not known the Father, nor me. 4 But these things have I spoken unto you, that when their hour is come, ye may remember them, how that I told you. And these things I said not unto you from the beginning, because I was with you. 5 But now I go unto him that sent me; and none of you asketh me, Whither goest thou? 6 But because I have spoken these things unto you, sorrow hath filled your heart. 7 Nevertheless I tell you the truth: It is expedient for you that I go away; for if I go not away, the Comforter will not come unto you; but if I go, I will send him unto you. 8 And he, when he is come, will convict the world in respect of sin, and of righteousness, and of judgment: 9 of sin, because they believe not on me; 10 of righteousness, because I go to the Father, and ye behold me no more; 11 of judgment, because the prince of this world hath been judged. 12 I have yet many things to say unto you, but ye cannot bear them now. 13 Howbeit when he, the Spirit of truth, is come, he shall guide you into all the truth: for he shall not speak from himself; but what things soever he shall hear, these shall he speak: and he shall declare unto you the things that are to come. 14 He shall glorify me: for he shall take of mine, and shall declare it unto you. 15 All things whatsoever the Father hath are mine: therefore said I, that he taketh of mine, and shall declare it unto you. 16 A little while, and ye behold me no more; and again a little while, and ye shall see me. 17 Some of his disciples therefore said one to another, What is this that he saith unto us, A little while, and ye behold me not; and again a little while, and ye shall see me: and, Because I go to the Father? 18 They said therefore, What is this that he saith, A little while? We know not what he saith. 19 Jesus perceived that they were desirous to ask him, and he said unto them, Do ye inquire among yourselves concerning this, that I said, A little while, and ye behold me not, and again a little while, and ye shall see me? 20 Verily, verily, I say unto you, that ye shall weep and lament, but the world shall rejoice: ye shall be sorrowful, but your sorrow shall be turned into joy. 21 A woman when she is in travail hath sorrow, because her hour is come: but when she is delivered of the child, she remembereth no more the anguish, for the joy that a man is born into the world. 22 And ye therefore now have sorrow: but I will see you again, and your heart shall rejoice, and your joy no one taketh away from you. 23 And in that day ye shall ask me no question. Verily, verily, I say unto you, If ye shall ask anything of the Father, he will give it you in my name. 24 Hitherto have ye asked nothing in my name: ask, and ye shall receive, that your joy may be made full.

25 These things have I spoken unto you in dark sayings: the hour cometh, when I shall no more speak unto you in dark sayings, but shall tell you plainly of the Father. 26 In that day ye shall ask in my name: and I say not unto you, that I will pray the Father for you; 27 for the Father himself loveth you, because ye have loved me, and have believed that I came forth from the Father. 28 I came out from the Father, and am come into the world: again, I leave the world, and go unto the Father. 29 His disciples say, Lo, now speakest thou plainly, and speakest no dark saying. 30 Now know we that thou knowest all things, and needest not that any man should ask thee: by this we believe that thou camest forth from God. 31 Jesus answered them, Do ye now believe? 32 Behold, the hour cometh, yea, is come, that ye shall be scattered, every man to his own, and shall leave me alone: and yet I am not alone, because the Father is with me. 33 These things have I spoken unto you, that in me ye may have peace. In the world ye have tribulation: but be of good cheer; I have overcome the world.