1 Kuulkaa, mitä Herra sanoo: -- Astu esiin, esitä syytös! Vuoret olkoot todistamassa, kukkulat kuulkoot äänesi!

2 Kuulkaa Herran syytös, te vuoret, te maan ikiaikaiset perustukset. Herra käy oikeutta kansaansa vastaan, hän kutsuu Israelin tuomiolle.

3 -- Mitä minä olen tehnyt sinulle, kansani? Olenko vaatinut sinulta liikaa? Vastaa minulle!

4 Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin.

5 Älä unohda, kansani, mitä Balak, Moabin kuningas, suunnitteli ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi. Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt.

6 -- Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita?

7 Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?

8 -- Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

9 Kuulkaa, Herra kutsuu kaupunkia! Viisas se, joka ottaa varteen hänen varoituksensa. -- Kuulkaa, te kaupungin asukkaat ja päättäjät!

10 Eikö teillä olekin yhä tässä vääryyden pesässä vääryydellä koottuja varastoja ja tuo kirottu, liian pieni eefa-mitta?

11 Voisinko minä hyväksyä petollisuutenne: tehän käytätte vääriä vaakoja ja punnuksia!

12 Sinun rikkaasi, Jerusalem, hankkivat rikkautensa vääryydellä, sinun asukkaasi valehtelevat, heidän sanansa ovat pelkkää petosta.

13 Siksi minä lyön sinua sairaudella, teen sinut autioksi syntiesi tähden.

14 Vaikka kuinka söisit, et tule kylläiseksi -- tauti kalvaa ruumistasi. Minkä saat kootuksi, se ei säästy eikä säily, minkä saat vielä säästetyksi, sen vie sota.

15 Sinä kylvät, mutta et saa satoa, sinä puserrat oliiveja, mutta et saa öljyä voiteeksesi, sinä poljet rypäleitä, mutta et saa viiniä juomaksesi.

16 Omrin käskyjä te olette noudattaneet, Ahabin suvun teot ovat olleet teille esikuvina, samoja teitä olette kulkeneet. Siksi minä teen sinut autioksi ja jätän asukkaasi pilkattaviksi. Te kaikki joudutte kantamaan kansani häpeää!

1 Hear ye now what Jehovah saith: Arise, contend thou before the mountains, and let the hills hear thy voice. 2 Hear, O ye mountains, Jehovah’s controversy, and ye enduring foundations of the earth; for Jehovah hath a controversy with his people, and he will contend with Israel. 3 O my people, what have I done unto thee? and wherein have I wearied thee? testify against me. 4 For I brought thee up out of the land of Egypt, and redeemed thee out of the house of bondage; and I sent before thee Moses, Aaron, and Miriam. 5 O my people, remember now what Balak king of Moab devised, and what Balaam the son of Beor answered him; remember from Shittim unto Gilgal, that ye may know the righteous acts of Jehovah.

6 Wherewith shall I come before Jehovah, and bow myself before the high God? shall I come before him with burnt-offerings, with calves a year old? 7 will Jehovah be pleased with thousands of rams, or with ten thousands of rivers of oil? shall I give my first-born for my transgression, the fruit of my body for the sin of my soul? 8 He hath showed thee, O man, what is good; and what doth Jehovah require of thee, but to do justly, and to love kindness, and to walk humbly with thy God?

9 The voice of Jehovah crieth unto the city, and the man of wisdom will see thy name: hear ye the rod, and who hath appointed it. 10 Are there yet treasures of wickedness in the house of the wicked, and a scant measure that is abominable? 11 Shall I be pure with wicked balances, and with a bag of deceitful weights? 12 For the rich men thereof are full of violence, and the inhabitants thereof have spoken lies, and their tongue is deceitful in their mouth. 13 Therefore I also have smitten thee with a grievous wound; I have made thee desolate because of thy sins. 14 Thou shalt eat, but not be satisfied; and thy humiliation shall be in the midst of thee: and thou shalt put away, but shalt not save; and that which thou savest will I give up to the sword. 15 Thou shalt sow, but shalt not reap; thou shalt tread the olives, but shalt not anoint thee with oil; and the vintage, but shalt not drink the wine. 16 For the statutes of Omri are kept, and all the works of the house of Ahab, and ye walk in their counsels; that I may make thee a desolation, and the inhabitants thereof a hissing: and ye shall bear the reproach of my people.