1 Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää.

2 Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen.

3 Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.

4 Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle.

5 Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle.

6 Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.

8 Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut.

9 Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon

10 ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.

11 Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.

12 Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.

13 Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.

14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.

15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.

16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.

17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.

18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.

19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.

22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,

23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.

24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

1 Or are ye ignorant, brethren (for I speak to men who know the law), that the law hath dominion over a man for so long time as he liveth? 2 For the woman that hath a husband is bound by law to the husband while he liveth; but if the husband die, she is discharged from the law of the husband. 3 So then if, while the husband liveth, she be joined to another man, she shall be called an adulteress: but if the husband die, she is free from the law, so that she is no adulteress, though she be joined to another man. 4 Wherefore, my brethren, ye also were made dead to the law through the body of Christ; that ye should be joined to another, even to him who was raised from the dead, that we might bring forth fruit unto God. 5 For when we were in the flesh, the sinful passions, which were through the law, wrought in our members to bring forth fruit unto death. 6 But now we have been discharged from the law, having died to that wherein we were held; so that we serve in newness of the spirit, and not in oldness of the letter.

7 What shall we say then? Is the law sin? God forbid. Howbeit, I had not known sin, except through the law: for I had not known coveting, except the law had said, Thou shalt not covet: 8 but sin, finding occasion, wrought in me through the commandment all manner of coveting: for apart from the law sin is dead. 9 And I was alive apart from the law once: but when the commandment came, sin revived, and I died; 10 and the commandment, which was unto life, this I found to be unto death: 11 for sin, finding occasion, through the commandment beguiled me, and through it slew me. 12 So that the law is holy, and the commandment holy, and righteous, and good. 13 Did then that which is good become death unto me? God forbid. But sin, that it might be shown to be sin, by working death to me through that which is good;—that through the commandment sin might become exceeding sinful. 14 For we know that the law is spiritual: but I am carnal, sold under sin. 15 For that which I do I know not: for not what I would, that do I practise; but what I hate, that I do. 16 But if what I would not, that I do, I consent unto the law that it is good. 17 So now it is no more I that do it, but sin which dwelleth in me. 18 For I know that in me, that is, in my flesh, dwelleth no good thing: for to will is present with me, but to do that which is good is not. 19 For the good which I would I do not: but the evil which I would not, that I practise. 20 But if what I would not, that I do, it is no more I that do it, but sin which dwelleth in me. 21 I find then the law, that, to me who would do good, evil is present. 22 For I delight in the law of God after the inward man: 23 but I see a different law in my members, warring against the law of my mind, and bringing me into captivity under the law of sin which is in my members. 24 Wretched man that I am! who shall deliver me out of the body of this death? 25 I thank God through Jesus Christ our Lord. So then I of myself with the mind, indeed, serve the law of God; but with the flesh the law of sin.