1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.

2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte.

3 Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.

4 Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

6 Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.

7 Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,

8 kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.

9 Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon,

10 rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka.

11 Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa.

12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.

13 Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.

14 Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

15 Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

16 Älkää eksykö, rakkaat veljet!

17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.

18 Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.

19 Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan,

20 sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.

21 Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.

22 Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä -- älkää pettäkö itseänne.

23 Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä.

24 Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on.

25 Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.

26 Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.

27 Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

1 James, a servant of God and of the Lord Jesus Christ, to the twelve tribes which are of the Dispersion, greeting.

2 Count it all joy, my brethren, when ye fall into manifold temptations; 3 knowing that the proving of your faith worketh patience. 4 And let patience have its perfect work, that ye may be perfect and entire, lacking in nothing.

5 But if any of you lacketh wisdom, let him ask of God, who giveth to all liberally and upbraideth not; and it shall be given him. 6 But let him ask in faith, nothing doubting: for he that doubteth is like the surge of the sea driven by the wind and tossed. 7 For let not that man think that he shall receive anything of the Lord; 8 a doubleminded man, unstable in all his ways.

9 But let the brother of low degree glory in his high estate: 10 and the rich, in that he is made low: because as the flower of the grass he shall pass away. 11 For the sun ariseth with the scorching wind, and withereth the grass; and the flower thereof falleth, and the grace of the fashion of it perisheth: so also shall the rich man fade away in his goings.

12 Blessed is the man that endureth temptation; for when he hath been approved, he shall receive the crown of life, which the Lord promised to them that love him. 13 Let no man say when he is tempted, I am tempted of God; for God cannot be tempted with evil, and he himself tempteth no man: 14 but each man is tempted, when he is drawn away by his own lust, and enticed. 15 Then the lust, when it hath conceived, beareth sin: and the sin, when it is fullgrown, bringeth forth death. 16 Be not deceived, my beloved brethren. 17 Every good gift and every perfect gift is from above, coming down from the Father of lights, with whom can be no variation, neither shadow that is cast by turning. 18 Of his own will he brought us forth by the word of truth, that we should be a kind of firstfruits of his creatures.

19 Ye know this, my beloved brethren. But let every man be swift to hear, slow to speak, slow to wrath: 20 for the wrath of man worketh not the righteousness of God. 21 Wherefore putting away all filthiness and overflowing of wickedness, receive with meekness the implanted word, which is able to save your souls. 22 But be ye doers of the word, and not hearers only, deluding your own selves. 23 For if any one is a hearer of the word and not a doer, he is like unto a man beholding his natural face in a mirror: 24 for he beholdeth himself, and goeth away, and straightway forgetteth what manner of man he was. 25 But he that looketh into the perfect law, the law of liberty, and so continueth, being not a hearer that forgetteth but a doer that worketh, this man shall be blessed in his doing. 26 If any man thinketh himself to be religious, while he bridleth not his tongue but deceiveth his heart, this man’s religion is vain. 27 Pure religion and undefiled before our God and Father is this, to visit the fatherless and widows in their affliction, and to keep oneself unspotted from the world.