1 Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla.

2 Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole.

3 Näin sanoo Herra: -- Minun vihani on syttynyt! Minä rankaisen paimenia ja rankaisen lauman kellokkaita. Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun.

4 -- Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet, he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna, he ovat sotajousi.

5 Juudan miehet sotivat kuin sankarit, polkevat taistelussa vihollisen murskaksi, kuin tallaisivat katujen lokaa. He taistelevat voitokkaasti, sillä Herra on heidän puolellaan. Tappiolle jäävät vihollisen ratsujoukot.

6 Minä teen Juudan heimosta vahvan, ja Joosefin heimoa minä autan. Minä annan niiden palata takaisin, sillä minä armahdan kansaani. He ovat jälleen minun omiani, ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt. Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa.

7 Efraimilaiset ovat uljaita sotureita, heidän silmänsä hehkuvat ilosta niin kuin viinistä. Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat, heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.

8 Hetki tulee, jolloin minä vihellän merkin vieraisiin maihin joutuneille ja kokoan heidät, minä lunastan heidät vapaiksi. Minun kansani on oleva suuri, yhtä suuri kuin se kerran oli.

9 Vaikka olen sirotellut heidät kansojen joukkoon, he ja heidän lapsensa saavat jäädä eloon ja palata takaisin, kun he kaukaisissa maissa muistavat minua.

10 Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta, kokoan heidät Assyriasta. Minä annan heille myös Gileadin maan ja Libanonin vuoret -- mutta sielläkään ei ole heille riittävästi tilaa.

11 He kulkevat pois orjuudesta meren poikki, sen aallot minä lyön pois tieltä. Niili kuivuu pohjiaan myöten, Assyrian mahti murtuu, ja valtikka otetaan pois Egyptiltä.

12 Minä, Herra, teen kansani väkeväksi, ja minun omanani se vaeltaa, sanoo Herra.

1 Žádejte od Hospodina deště v čas příhodný, i způsobí Hospodin pršku, a dá vám déšť hojný, a každému bylinu na poli.

2 Nebo obrazové mluví marnost, a věšťci prorokují faleš, a sny marné mluví, marností potěšují. Protož šli jako stádo, ztrestáni jsou, proto že žádného nebylo pastýře.

3 Proti pastýřům takovým zažžen jest hněv můj, a kozly ty trestati budu, ale stádo své, dům Judský, navštíví Hospodin zástupů, a učiní je jako koně ozdobného k boji.

4 Od něho úhel, od něho hřeb, od něho lučiště válečné, od něho též pojde všeliký úředník.

5 A budou podobni rekům, pošlapávajíce do bláta na ulicích v boji, když bojovati budou; nebo Hospodin s nimi, a zahanbí ty, kteříž jedou na koních.

6 Posilním zajisté domu Judova, a dům Jozefův vysvobodím, a bezpečně je osadím. Nebo lítost mám nad nimi, i budou, jako bych jich nezahnal; nebo já jsem Hospodin Bůh jejich, a vyslyším je.

7 I budou Efraimští jako silný rek, a veseliti se bude srdce jejich jako od vína. I jejich synové vidouce to, rozveselí se, a zpléše srdce jejich v Hospodinu.

8 Šeptati jim budu, a tak je shromáždím; nebo je vykoupím, a rozmnoženi budou, jakož rozmnoženi byli.

9 Nadto rozseji je mezi národy, aby na místech dalekých rozpomínali se na mne, a živi jsouce s syny svými, navrátili se.

10 A tak je zase přivedu z země Egyptské, i z Assyrské shromáždím je, a do země Galád a k Libánu přivedu je, ale nepostačí jim.

11 Protož pro těsnost přejde přes moře, a prorazí na moři vlnobití, i vyschnou všecky hlubiny řeky, budeť snížena i pýcha Assyrie, a berla Egypta odjata bude.

12 A posilním jich v Hospodinu, aby ve jménu jeho ustavičně chodili, praví Hospodin.