1 Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa.

2 Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.

3 Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.

4 Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa.

5 Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta.

6 Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä.

7 Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat.

8 Kaupungin täytti ilo ja riemu.

9 Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa.

11 Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä.

12 Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

13 Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan.

14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.

15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.

16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.

17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

18 Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa

21 Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.

22 Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi.

25 Kun apostolit olivat puhuneet Herran sanaa ja todistaneet hänestä, he lähtivät takaisin Jerusalemiin ja julistivat matkalla evankeliumia monissa Samarian kylissä.

27 Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla

28 ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.

32 Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: -- Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

33 Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.

35 Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.

38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.

39 Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa.

40 Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan.

1 And Saul was consenting to his being killed. And on that day there arose a great persecution against the assembly which was in Jerusalem, and all were scattered into the countries of Judaea and Samaria except the apostles.

2 And pious men buried Stephen and made great lamentation over him.

3 But Saul ravaged the assembly, entering into the houses one after another, and dragging off both men and women delivered them up to prison.

4 Those then that had been scattered went through {the countries} announcing the glad tidings of the word.

5 And Philip, going down to a city of Samaria, preached the Christ to them;

6 and the crowds with one accord gave heed to the things spoken by Philip, when they heard {him} and saw the signs which he wrought.

7 For from many who had unclean spirits they went out, crying with a loud voice; and many that were paralysed and lame were healed.

8 And there was great joy in that city.

9 But a certain man, by name Simon, had been before in the city, using magic arts, and astonishing the nation of Samaria, saying that himself was some great one.

10 To whom they had all given heed, from small to great, saying, This is the power of God which is called great.

11 And they gave heed to him, because that for a long time he had astonished them by his magic arts.

12 But when they believed Philip announcing the glad tidings concerning the kingdom of God and the name of Jesus Christ, they were baptised, both men and women.

13 And Simon also himself believed; and, having been baptised, continued constantly with Philip; and, beholding the signs and great works of power which took place, was astonished.

14 And the apostles who were in Jerusalem, having heard that Samaria had received the word of God, sent to them Peter and John;

15 who, having come down, prayed for them that they might receive {the} Holy Spirit;

16 for he was not yet fallen upon any of them, only they were baptised to the name of the Lord Jesus.

17 Then they laid their hands upon them, and they received {the} Holy Spirit.

18 But Simon, having seen that by the laying on of the hands of the apostles the {Holy} Spirit was given, offered them money,

19 saying, Give to me also this power, in order that on whomsoever I may lay hands he may receive {the} Holy Spirit.

20 And Peter said to him, Thy money go with thee to destruction, because thou hast thought that the gift of God can be obtained by money.

21 Thou hast neither part nor lot in this matter, for thy heart is not upright before God.

22 Repent therefore of this thy wickedness, and supplicate the Lord, if indeed the thought of thy heart may be forgiven thee;

23 for I see thee to be in the gall of bitterness, and bond of unrighteousness.

24 And Simon answering said, Supplicate *ye* for me to the Lord, so that nothing may come upon me of the things of which ye have spoken.

25 They therefore, having testified and spoken the word of the Lord, returned to Jerusalem, and announced the glad tidings to many villages of the Samaritans.

26 But {the} angel of {the} Lord spoke to Philip, saying, Rise up and go southward on the way which goes down from Jerusalem to Gaza: the same is desert.

27 And he rose up and went. And lo, an Ethiopian, a eunuch, a man in power under Candace queen of the Ethiopians, who was over all her treasure, who had come to worship at Jerusalem,

28 was returning and sitting in his chariot: and he was reading the prophet Esaias.

29 And the Spirit said to Philip, Approach and join this chariot.

30 And Philip, running up, heard him reading the prophet Esaias, and said, Dost thou then know what thou art reading of?

31 And he said, How should I then be able unless some one guide me? And he begged Philip to come up and sit with him.

32 And the passage of the scripture which he read was this: He was led as a sheep to slaughter, and as a lamb is dumb in presence of him that shears him, thus he opens not his mouth.

33 In his humiliation his judgment has been taken away, and who shall declare his generation? for his life is taken from the earth.

34 And the eunuch answering Philip said, I pray thee, concerning whom does the prophet say this? of himself or of some other?

35 And Philip, opening his mouth and beginning from that scripture, announced the glad tidings of Jesus to him.

36 And as they went along the way, they came upon a certain water, and the eunuch says, Behold water; what hinders my being baptised?

37

38 And he commanded the chariot to stop. And they went down both to the water, both Philip and the eunuch, and he baptised him.

39 But when they came up out of the water {the} Spirit of {the} Lord caught away Philip, and the eunuch saw him no longer, for he went on his way rejoicing.

40 And Philip was found at Azotus, and passing through he announced the glad tidings to all the cities till he came to Caesarea.