1 Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan, ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

2 Viisaan sydän vie onnea kohti, tyhmän sydän onnettomuuteen.

3 Suoralla tielläkin tyhmän ymmärrys pettää. Puheillaan hän paljastaa tyhmyytensä kaikille.

4 Jos hallitsija närkästyy sinuun, älä menetä malttiasi. Sävyisyys lievittää suuretkin hairahdukset.

5 Pahan erehdyksen olen nähnyt auringon alla, virheen, joka on vallanpitäjän syytä:

6 tyhmyys on korotettu korkealle, mutta ylhäiset ja rikkaat istuvat alhaalla.

7 Olen nähnyt palvelijoiden istuvan hevosten selässä ja ruhtinaiden käyvän jalan palvelijoiden tavoin.

8 Joka kaivaa kuoppaa, voi pudota siihen, muurin purkajaa voi purra käärme.

9 Kivenlouhija voi satuttaa itsensä kiviin, ja puunhakkaaja joutuu työssään vaaraan.

10 Jos kirves on tylsä eikä sen terää tahkota, tarvitaan enemmän voimaa. On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön.

11 Jos käärme puree ennen kuin se on lumottu, ei lumoojalle ole taidostaan hyötyä.

12 Viisaan sanat saavuttavat suosiota, mutta tyhmän nielee hänen oma suunsa.

13 Hänen sanojensa alku on typeryyttä ja puheensa loppu sulaa mielettömyyttä.

14 Tyhmä puhuu paljon, vaikka ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kukapa osaisi kertoa hänelle, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

15 Milloin hän väsyy omaan typeryyteensä? Eihän hän tiedä edes tietä kaupunkiin.

16 Voi sinua, maa, jonka kuningas on poikanen ja jonka ruhtinaat mässäilevät aamusta alkaen!

17 Onnellinen sinä, maa, jonka kuningas on jalosukuinen ja jonka ruhtinaat viettävät pitonsa oikeaan aikaan -- arvokkaasti, eivät juopotellen!

18 Laiskojen asuinsijoissa katot painuvat. Missä kädet riippuvat velttoina, siellä sataa sisään.

19 Pidot järjestetään ihmisten huviksi, ja viini ilahduttaa mielen. Ja rahallahan kaiken saa.

20 Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta äläkä makuukammiossasikaan rikasta -- taivaan lintu voi viedä puheesi, siivekäs saattaa sanasi ilmi.

1 Dead flies cause the ointment of the apothecary to stink {and} ferment; {so} a little folly is weightier than wisdom {and} honour.

2 The heart of a wise {man} is at his right hand; but a fool's heart at his left.

3 Yea also, when he that is a fool walketh by the way, his sense faileth {him}, and he saith to every one {that} he is a fool.

4 If the spirit of the ruler rise up against thee, leave not thy place; for quietness pacifieth great offences.

5 There is an evil that I have seen under the sun, as an error {that} proceedeth from the ruler:

6 folly is set in great dignities, but the rich sit in a low place.

7 I have seen servants upon horses, and princes walking as servants upon the earth.

8 He that diggeth a pit falleth into it; and whoso breaketh down a hedge, a serpent biteth him.

9 Whoso removeth stones is hurt therewith; he that cleaveth wood is endangered thereby.

10 If the iron be blunt, and one do not whet the edge, then must he apply more strength; but wisdom is profitable to give success.

11 If the serpent bite before enchantment, then the charmer hath no advantage.

12 The words of a wise man's mouth are gracious; but the lips of a fool swallow up himself.

13 The beginning of the words of his mouth is folly; and the end of his talk is mischievous madness.

14 And the fool multiplieth words: {yet} man knoweth not what shall be; and what shall be after him, who will tell him?

15 The labour of fools wearieth them, because they know not how to go to the city.

16 Woe to thee, O land, when thy king is a child, and thy princes eat in the morning!

17 Happy art thou, O land, when thy king is a son of nobles, and thy princes eat in {due} season, for strength, and not for drunkenness!

18 By much sloth fulness the framework falleth in; and through idleness of the hands the house drippeth.

19 A feast is made for laughter, and wine maketh life merry; but money answereth everything.

20 Curse not the king, no, not in thy thought; and curse not the rich in thy bedchamber: for the bird of the air will carry the voice, and that which hath wings will tell the matter.