1 Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.

2 Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.

6 Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet,

8 Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä.

9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.

10 Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.

11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

12 Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.

13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

14 Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.

15 Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.

16 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

1 Let us therefore fear, lest, a promise being left of entering into his rest, any one of you might seem to have failed {of it}.

2 For indeed we have had glad tidings presented to us, even as they also; but the word of the report did not profit *them*, not being mixed with faith in those who heard.

3 For we enter into the rest who have believed; as he said, As I have sworn in my wrath, If they shall enter into my rest; although the works had been completed from {the} foundation of {the} world.

4 For he has said somewhere of the seventh {day} thus, And God rested on the seventh day from all his works:

5 and in this again, If they shall enter into my rest.

6 Seeing therefore it remains that some enter into it, and those who first received the glad tidings did not enter in on account of not hearkening to the word,

7 again he determines a certain day, saying, in David, 'To-day,' after so long a time; (according as it has been said before), To-day, if ye will hear his voice, harden not your hearts.

8 For if Jesus had brought them into rest, he would not have spoken afterwards about another day.

9 There remains then a sabbatism to the people of God.

10 For he that has entered into his rest, he also has rested from his works, as God did from his own.

11 Let us therefore use diligence to enter into that rest, that no one may fall after the same example of not hearkening to the word.

12 For the word of God {is} living and operative, and sharper than any two-edged sword, and penetrating to {the} division of soul and spirit, both of joints and marrow, and a discerner of the thoughts and intents of {the} heart.

13 And there is not a creature unapparent before him; but all things {are} naked and laid bare to his eyes, with whom we have to do.

14 Having therefore a great high priest who has passed through the heavens, Jesus the Son of God, let us hold fast the confession.

15 For we have not a high priest not able to sympathise with our infirmities, but tempted in all things in like manner, sin apart.

16 Let us approach therefore with boldness to the throne of grace, that we may receive mercy, and find grace for seasonable help.