1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.

1 I am the man that hath seen affliction by the rod of his wrath.

2 Me hath he led, and brought into darkness, and not into light.

3 Surely against me hath he turned again and again his hand all the day.

4 My flesh and my skin hath he wasted away, he hath broken my bones.

5 He hath built against me, and encompassed {me} with gall and toil.

6 He hath made me to dwell in dark places as those that have been long dead.

7 He hath hedged me about that I cannot get out: he hath made my chain heavy.

8 Even when I cry and shout, he shutteth out my prayer.

9 He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.

10 He is unto me {as} a bear lying in wait, a lion in secret places.

11 He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces; he hath made me desolate.

12 He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.

13 He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.

14 I am become a derision to all my people; their song all the day.

15 He hath sated me with bitterness, he hath made me drunk with wormwood.

16 He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.

17 And thou hast removed my soul far off from peace: I have forgotten prosperity.

18 And I said, My strength is perished, and my hope in Jehovah.

19 Remember thou mine affliction and my wandering, the wormwood and the gall.

20 My soul hath {them} constantly in remembrance, and is humbled in me.

21 -This I recall to heart, therefore have I hope.

22 It is of Jehovah's loving-kindness we are not consumed, because his compassions fail not;

23 they are new every morning: great is thy faithfulness.

24 Jehovah is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.

25 Jehovah is good unto them that wait for him, to the soul {that} seeketh him.

26 It is good that one should both wait, and that in silence, for the salvation of Jehovah.

27 It is good for a man that he bear the yoke in his youth:

28 He sitteth solitary and keepeth silence, because he hath laid it upon him;

29 he putteth his mouth in the dust, if so be there may be hope;

30 he giveth his cheek to him that smiteth him; he is filled full with reproach.

31 For the Lord will not cast off for ever;

32 but if he have caused grief, he will have compassion according to the multitude of his loving-kindnesses:

33 for he doth not willingly afflict or grieve the children of men.

34 To crush under foot all the prisoners of the earth,

35 to turn aside the right of a man before the face of the Most High,

36 to wrong a man in his cause, -will not the Lord see it?

37 Who is he that saith, and there cometh to pass, what the Lord hath not commanded?

38 Out of the mouth of the Most High doth not there proceed evil and good?

39 Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?

40 Let us search and try our ways, and turn again to Jehovah.

41 Let us lift up our heart with {our} hands unto *God in the heavens.

42 We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned.

43 Thou hast covered thyself with anger, and pursued us; thou hast slain, thou hast not spared.

44 Thou hast covered thyself with a cloud, that prayer should not pass through.

45 Thou hast made us the offscouring and refuse in the midst of the peoples.

46 All our enemies have opened their mouth against us.

47 Fear and the pit are come upon us, devastation and ruin.

48 Mine eye runneth down with streams of water for the ruin of the daughter of my people.

49 Mine eye poureth down, and ceaseth not, without any intermission,

50 till Jehovah look down and behold from the heavens.

51 Mine eye affecteth my soul, because of all the daughters of my city.

52 They that are mine enemies without cause have chased me sore like a bird.

53 They have cut off my life in a pit, and cast a stone upon me.

54 Waters streamed over my head; I said, I am cut off.

55 I called upon thy name, Jehovah, out of the lowest pit.

56 Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my sighing, at my cry.

57 Thou drewest near in the day that I called upon thee; thou saidst, Fear not.

58 Lord, thou hast pleaded the cause of my soul, thou hast redeemed my life.

59 Jehovah, thou hast seen my wrong: judge thou my cause.

60 Thou hast seen all their vengeance, all their imaginations against me.

61 Thou hast heard their reproach, O Jehovah, all their imaginations against me;

62 the lips of those that rise up against me and their meditation against me all the day.

63 Behold thou their sitting down and their rising up: I am their song.

64 Render unto them a recompence, O Jehovah, according to the work of their hands;

65 give them obduracy of heart, thy curse unto them;

66 pursue them in anger, and destroy them from under the heavens of Jehovah.