1 -- Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani.
2 Sitten Israel kuuli muita kutsuja ja kääntyi pois. Se uhrasi baaleille, poltti uhreja kivipatsaille.
3 Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin.
4 Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.
5 Takaisin Egyptiin joutuu Efraim, Assyria on oleva sen kuningas, koska se ei halunnut kääntyä Herran puoleen.
6 Sota raivoaa Efraimin kaupungeissa. Se tekee lopun ennustajapapeista ja heidän tyhjistä puheistaan. He kaatuvat miekkaan hankkeittensa tähden.
7 Kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois. Se huutaa avuksi Korkeinta mutta ei saa apua.
8 Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut, Israel! Miten voisin hylätä sinut niin kuin hylkäsin Adman, tehdä sinulle niin kuin tein Seboimille! Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli.
9 En anna vihani raivota, enää en tuhoa Efraimia. Minä olen Jumala enkä ihminen. Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi, en tule luoksesi vihan vimmassa.
10 Efraim seuraa jälleen Herraa. Herran ääni on kuin leijonan. Kun hän ärjyy, tulevat hänen lapsensa vavisten lännestä,
11 peloissaan, arkoina kuin linnut he tulevat Egyptistä, saapuvat kuin kyyhkyset Assyrian maasta. Minä annan heidän palata koteihinsa, sanoo Herra.
12 (H12:1) -- Efraim ympäröi minut valheella, Israelin kansa petoksella. Mutta Juuda on yhä uskollinen, seisoo järkkymättä pyhän Jumalan edessä.
1 When Israel was a child, then I loved him, and out of Egypt I called my son.
2 As they called them, so they went from them: they sacrificed unto the Baals, and burned incense to graven images.
3 And I it was that taught Ephraim to walk, -He took them upon his arms, -but they knew not that I healed them.
4 I drew them with bands of a man, with cords of love; and I was to them as they that take off the yoke on their jaws, and I gently caused them to eat.
5 He shall not return into the land of Egypt, but the Assyrian shall be his king; for they refused to return {to me};
6 and the sword shall turn about in his cities, and shall consume his bars, and devour {them}, because of their own counsels.
7 Yea, my people are bent upon backsliding from me: though they call them to the Most High, none at all exalteth {him}.
8 How shall I give thee over, Ephraim? {how} shall I deliver thee up, Israel? how shall I make thee as Admah? {how} shall I set thee as Zeboim? My heart is turned within me, my repentings are kindled together.
9 I will not execute the fierceness of mine anger, I will not again destroy Ephraim; for I am *God, and not man, -the Holy One in the midst of thee: and I will not come in anger.
10 They shall walk after Jehovah; he shall roar like a lion; when he shall roar, then the children shall hasten from the west:
11 they shall hasten as a bird out of Egypt, and as a dove out of the land of Assyria; and I will cause them to dwell in their houses, saith Jehovah.
12 Ephraim encompasseth me about with lies, and the house of Israel with deceit; but Judah yet walketh with *God, and with the holy things of truth.