1 (H2:5)Tämän jälkeen näin miehen, jolla oli kädessään mittanuora.
3 (H2:7)Juuri silloin astui esiin se enkeli, joka oli puhunut kanssani, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan
6 (H2:10) -- Pois, pois! Paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra. Minä olin hajottanut teidät kaikkiin ilmansuuntiin, sanoo Herra.
7 (H2:11)Pois, pois Babylonista! Lähtekää sieltä, Siionin asukkaat!
8 (H2:12)Herra Sebaot on oman kunniansa tähden lähettänyt minut niiden kansojen luo, jotka ovat ryöstäneet teitä. Hän sanoo niille näin: -- Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.
9 (H2:13)Minä kohotan käteni noita kansoja vastaan, ja ne joutuvat omien orjiensa ryöstösaaliiksi. Silloin te tiedätte, että Herra Sebaot on minut lähettänyt.
10 (H2:14) -- Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra.
11 (H2:15)Tuona päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa. Hän itse asettuu asumaan sinun luoksesi. Silloin sinä ymmärrät, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun luoksesi.
12 (H2:16)Herra ottaa pyhässä maassaan Juudan omaksi kansakseen ja valitsee jälleen Jerusalemin omaksi kaupungikseen.
13 (H2:17) -- Vaietkoot kaikki ihmiset Herran edessä! Herra astuu esiin pyhästä asunnostaan.
1 And I lifted up mine eyes, and saw, and behold a man with a measuring line in his hand.
2 And I said, Whither goest thou? And he said unto me, To measure Jerusalem, to see what is the breadth thereof, and what is the length thereof.
3 And behold, the angel that talked with me went forth; and another angel went forth to meet him,
4 and said unto him, Run, speak to this young man, saying, Jerusalem shall be inhabited as towns without walls for the multitude of men and cattle therein;
5 and I, saith Jehovah, I will be unto her a wall of fire round about, and will be the glory in the midst of her.
6 Ho, ho! flee from the land of the north, saith Jehovah; for I have scattered you abroad as the four winds of the heavens, saith Jehovah.
7 Ho! escape, Zion, that dwellest with the daughter of Babylon.
8 For thus saith Jehovah of hosts: After the glory, hath he sent me unto the nations that made you a spoil; for he that toucheth you toucheth the apple of his eye.
9 For behold, I will shake my hand upon them, and they shall become a spoil to those that served them: and ye shall know that Jehovah of hosts hath sent me.
10 Sing aloud and rejoice, daughter of Zion; for behold, I come, and I will dwell in the midst of thee, saith Jehovah.
11 And many nations shall join themselves to Jehovah in that day, and shall be unto me for a people; and I will dwell in the midst of thee, and thou shalt know that Jehovah of hosts hath sent me unto thee.
12 And Jehovah shall inherit Judah {as} his portion in the holy land, and shall yet choose Jerusalem.
13 Let all flesh be silent before Jehovah; for he is risen up out of his holy habitation.