1 Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.
2 Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.
3 Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.
4 Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.
5 Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.
6 Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.
7 Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.
8 Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.
9 Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.
10 Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.
11 Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.
12 Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.
13 Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.
14 Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.
15 Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.
16 Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!
17 Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.
18 Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.
19 Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.
20 Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?
21 Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.
22 Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!
1 Gedenke {Das fünfte Lied besteht aus zweizeiligen Strophen, welche bloß ihrer Zahl nach den Buchstaben des Alphabets entsprechen} , Jehova, dessen, was uns geschehen! schaue her und sieh unsere Schmach!
2 Unser Erbteil ist Fremden zugefallen, unsere Häuser Ausländern.
3 Wir sind Waisen, ohne Vater; unsere Mütter sind wie Witwen.
4 Unser Wasser trinken wir um Geld, unser Holz bekommen wir gegen Zahlung.
5 Unsere Verfolger sind uns auf dem Nacken; wir ermatten, man läßt uns keine Ruhe.
6 Ägypten reichen wir die Hand {d.h. unterwerfen wir uns} , und Assyrien, um mit Brot gesättigt zu werden.
7 Unsere Väter haben gesündigt, sie sind nicht mehr; wir, wir tragen ihre Missetaten.
8 Knechte herrschen über uns; da ist niemand, der uns aus ihrer Hand reiße.
9 Wir holen unser Brot mit Gefahr unseres Lebens, wegen des Schwertes der Wüste.
10 Vor den Gluten des Hungers brennt unsere Haut wie ein Ofen.
11 Sie haben Weiber geschwächt in Zion, Jungfrauen in den Städten Judas.
12 Fürsten sind durch ihre Hand aufgehängt, das Angesicht der Alten wird nicht geehrt.
13 Jünglinge tragen die Handmühle, und Knaben straucheln unter dem Holze.
14 Die Alten bleiben fern {Eig. feiern} vom Tore, die Jünglinge von ihrem Saitenspiel.
15 Die Freude unseres Herzens hat aufgehört, in Trauer ist unser Reigen verwandelt.
16 Gefallen ist die Krone unseres Hauptes. Wehe uns! denn wir haben gesündigt.
17 Darum ist unser Herz siech geworden, um dieser Dinge willen sind unsere Augen verdunkelt:
18 Wegen des Berges Zion, der verwüstet ist; Füchse streifen auf ihm umher.
19 Du, Jehova, thronst in Ewigkeit; dein Thron ist von Geschlecht zu Geschlecht.
20 Warum willst du uns für immer vergessen, uns verlassen auf immerdar {W. auf Länge der Tage} ?
21 Jehova, bringe uns zu dir zurück, daß wir umkehren; erneuere unsere Tage wie vor alters!
22 Oder solltest du uns gänzlich verworfen haben, gar zu sehr auf uns zürnen?