1 (H7:2)Mies: Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat, sinä jalosukuinen neito! Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut, kuin taitajan muovaamat taokset.2 (H7:3)Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja -- olkoon se täynnä mausteviiniä! Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity.3 (H7:4)Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset.4 (H7:5)Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat Hesbonin lammikot, Bat-Rabbimin portin vedet. Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta.5 (H7:6)Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun tukkasi aaltoilee purppuravirtana, se hukuttaa kuninkaatkin!6 (H7:7)Mies: Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!7 (H7:8)Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut.8 (H7:9)Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu,9 (H7:10)sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauttani ja kostuttaa uinuvien huulet.10 (H7:11)Neito: Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua!11 (H7:12)Neito: Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle, tule hennapensaiden keskelle yöksi!12 (H7:13)Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni.13 (H7:14)Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan, kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme, uudet ja vanhat. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!

1 (7:2) Come son belli i tuoi piedi ne’ loro calzari, o figliuola di principe! I contorni delle tue anche son come monili, opera di mano d’artefice.2 (7:3) Il tuo seno e una tazza rotonda, dove non manca mai vino profumato. Il tuo corpo è un mucchio di grano, circondato di gigli.3 (7:4) Le tue due mammelle paion due gemelli di gazzella.4 (7:5) Il tuo collo è come una torre d’avorio; i tuoi occhi son come le piscine d’Heshbon presso la porta di Bath-Rabbim. Il tuo naso e come la torre del Libano, che guarda verso Damasco.5 (7:6) Il tuo capo s’eleva come il Carmelo, e la chioma del tuo capo sembra di porpora; un re è incatenato dalle tue trecce!6 (7:7) Quanto sei bella, quanto sei piacevole, o amor mio, in mezzo alle delizie!7 (7:8) La tua statura è simile alla palma, e le tue mammelle a de’ grappoli d’uva.8 (7:9) Io ho detto: "Io salirò sulla palma, e m’appiglierò ai suoi rami". Siano le tue mammelle come grappoli di vite, il profumo del tuo fiato, come quello de’ pomi,9 (7:10) e la tua bocca come un vino generoso, che cola dolcemente per il mio amico, e scivola fra le labbra di quelli che dormono.10 (7:11) Io sono del mio amico, e verso me va il suo desiderio.11 (7:12) Vieni, amico mio, usciamo ai campi, passiam la notte ne’ villaggi!12 (7:13) Fin dal mattino andremo nelle vigne; vedremo se la vite ha sbocciato, se il suo fiore s’apre, se i melagrani fioriscono. Quivi ti darò le mie carezze.13 (7:14) Le mandragole mandano profumo, e sulle nostre porte stanno frutti deliziosi d’ogni sorta, nuovi e vecchi, che ho serbati per te, amico mio.