1 Kun Saban kuningatar sai kuulla, mitä Salomosta kerrottiin, hän lähti Jerusalemiin pannakseen Salomon koetteelle vaikeilla kysymyksillä. Hänellä oli mukanaan mahtava seurue, ja kamelien kuormissa oli suuret määrät hajusteita, kultaa ja jalokiviä. Hän tuli Salomon luo ja esitti kysymykset, jotka hänellä oli mielessä.

2 Salomo vastasi kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Yksikään kysymys ei ollut Salomolle liian vaikea, hän kykeni vastaamaan kaikkiin.

3 Niin sai Saban kuningatar nähdä, miten viisas Salomo oli. Hän näki myös, millaisen palatsin Salomo oli rakentanut,

4 millaisia ruokia hänen pöydässään tarjottiin, miten hänen alaisensa asuivat ja miten palvelu oli hovissa järjestetty. Hän näki palvelusväen asut, samoin juomanlaskijat ja heidän asunsa sekä polttouhrit, jotka kuningas uhrasi Herran temppelissä. Tämän kaiken kuningatar näki, ja hän mykistyi ihmetyksestä.

6 En uskonut niitä puheita ennen kuin tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu puoliakaan sinun suuresta viisaudestasi. Sinulla on kaikkea paljon enemmän kuin olin kuullut.

7 Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijat, jotka jatkuvasti saavat olla luonasi ja kuunnella viisaita sanojasi!

9 Kuningatar antoi Salomolle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja runsain mitoin hajusteita ja jalokiviä. Mitään niiden hajusteiden veroista, jotka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sen koommin ole nähty.

10 Hiramin ja Salomon miehet, jotka hakivat Ofirista kultaa, toivat sieltä myös jalopuuta ja jalokiviä.

11 Kuningas teetti jalopuusta porraskaiteet Herran temppeliin ja omaan palatsiinsa sekä laulajien lyyrat ja harput. Mitään sellaista ei ennen ollut nähty Juudan maassa.

12 Kuningas Salomo antoi Saban kuningattarelle vastalahjat hänen tuomisistaan sekä lisäksi kaiken, mitä hän halusi ja pyysi. Sitten kuningatar palasi seurueineen omaan maahansa.

13 Sen kultamäärän paino, jonka Salomo vuosittain sai, oli kuusisataakuusikymmentäkuusi talenttia.

14 Lisäksi tuli veroja kauppamiehiltä ja tavaranvälittäjiltä, ja myös kaikki Arabian kuninkaat ja paikalliset käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa ja hopeaa.

15 Kuningas Salomo teetti taotusta kullasta kaksisataa isoa kilpeä, joihin kuhunkin meni kuusisataa sekeliä kultaa.

16 Samoin hän teetti taotusta kullasta kolmesataa pikkukilpeä, joihin jokaiseen meni kolmesataa sekeliä kultaa. Kuningas sijoitti ne Setripalatsiin.

17 Kuningas teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin puhtaalla kullalla.

18 Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja jalkakoroke, kaikki kullalla silattuja. Istuimessa oli molemmin puolin käsinojat, ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona.

19 Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona, kaksitoista kaikkiaan. Sen kaltaista ei ollut missään valtakunnassa tehty.

20 Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja puhdasta kultaa olivat myös kaikki Setripalatsin esineet. Hopeaa ei Salomon aikaan pidetty minkään arvoisena.

21 Kuninkaan laivat purjehtivat näet Hiramin miesten kanssa Tarsisiin, ja joka kolmas vuosi laivat toivat Tarsisista kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

22 Kuningas Salomo voitti rikkaudessa ja viisaudessa kaikki maailman kuninkaat.

23 Kaikkialta tuli kuninkaita Salomon luo kuulemaan viisautta, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.

24 Joka vuosi hän sai tulijoilta lahjoja, hopeasta ja kullasta valmistettuja esineitä, vaatteita, aseita ja hajusteita sekä hevosia ja muuleja.

25 Salomolla oli talleissaan neljätuhatta paikkaa hevosille ja vaunuille, ja hänellä oli kaksitoistatuhatta vaunusotilasta, jotka hän sijoitti varuskuntakaupunkeihin ja omaan kaupunkiinsa Jerusalemiin.

26 Kaikki kuninkaat Eufratvirrasta filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan saakka olivat hänen alamaisiaan.

27 Hänen aikanaan Jerusalemissa oli hopeaa runsaasti kuin kiviä, ja setriä oli kuin viikunapuita Sefelan rinteillä.

28 Hevosia Salomolle tuotiin Egyptistä ja muistakin maista.

29 Muut Salomon ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu profeetta Natanin aikakirjoissa, silolaisen Ahian profetioissa ja näkijä Iddon ilmestyksissä, jotka koskivat Jerobeamia, Nebatin poikaa.

30 Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta.

31 Sitten hän meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Salomon jälkeen tuli kuninkaaksi hänen poikansa Rehabeam.

1 OR la regina di Seba, avendo intesa la fama di Salomone, venne in Gerusalemme, con grandissimo seguito, e con cammelli che portavano aromati, e gran quantità d’oro e di pietre preziose, per far prova di Salomone con enimmi; e venne a Salomone, e parlò con lui di tutto quello che avea nel cuore.

2 E Salomone le dichiarò tutte le cose ch’ella propose; e non vi fu cosa alcuna occulta a Salomone, ch’egli non le dichiarasse.

3 Laonde la regina di Seba, veggendo la sapienza di Salomone, e la casa che egli avea edificata,

4 e le vivande della sua tavola, e le stanze de’ suoi servitori, e l’ordine del servigio de’ suoi ministri, e i lor vestimenti, e i suoi coppieri, e i lor vestimenti; e ciò ch’egli offeriva nella Casa del Signore, svenne tutta.

5 E disse al re: Ciò che io avea inteso nel mio paese de’ fatti tuoi e della tua sapienza, era ben la verità;

6 ma io non credeva ciò che se ne diceva, finchè non son venuta, e che gli occhi miei non l’hanno veduto. Or ecco, non mi era stata rapportata la metà della grandezza della tua sapienza; tu sopravanzi la fama che io ne avea intesa.

7 Beati gli uomini tuoi e beati questi tuoi servitori che stanno del continuo davanti alla tua faccia, e odono la tua sapienza.

8 Benedetto sia il Signore Iddio tuo, il quale ti ha gradito, per metterti sopra il suo trono, per esser re nel Nome del Signore; per l’amore che l’Iddio tuo porta ad Israele, per istabilirlo in perpetuo, egli ti ha costituito re sopra esso, per far ragione e giustizia.

9 Ed ella diede al re centoventi talenti d’oro, e grandissima quantità di aromati e di pietre preziose; e mai più non si videro tali aromati, quali la regina di Seba donò al re Salomone.

10 Oltre a ciò, i servitori di Huram, e i servitori di Salomone che aveano portato di Ofir dell’oro, portarono anche del legno di Algummim, e delle pietre preziose.

11 E il re adoperò quel legno di Algummim negli anditi che conducevano alla Casa del Signore, ed alla casa reale; e in far cetere e salteri per li cantori. Cotal legno non era mai per addietro stato veduto nel paese di Giuda.

12 Il re Salomone altresì diede alla regina di Seba tutto ciò ch’ella ebbe a grado, e che gli chiese, fuor delle cose ch’ella gli avea portate. Poi ella si rimise in cammino, e co’ suoi servitori se ne andò al suo paese

13 ORA il peso dell’oro che veniva a Salomone ogni anno, era di seicensessantasei talenti d’oro,

14 oltre a quello che traeva da’ gabellieri, e ciò che gli portavano i mercatanti. Tutti i re dell’Arabia, ed i signori del paese, portavano anch’essi oro ed argento a Salomone.

15 E il re Salomone fece fare dugento pavesi d’oro battuto, in ciascuno dei quali impiegò seicento sicli d’oro battuto;

16 e trecento scudi d’oro battuto, in ciascuno de’ quali impiegò trecento sicli d’oro. E li mise nella casa del bosco del Libano.

17 Il re fece, oltre a ciò, un gran trono d’avorio, il quale egli coperse d’oro puro.

18 E quel trono avea sei gradi, ed uno scannello, attaccati con oro al trono; e nel luogo del seggio vi erano degli appoggiatoi di qua e di là; e due leoni erano posti presso di quegli appoggiatoi.

19 Vi erano eziandio dodici leoni, posti quivi sopra i sei gradi, di qua e di là. Niuno tale fu mai fatto in alcun regno.

20 E tutti i vasellamenti della credenza del re Salomone erano d’oro; parimente tutti i vasellamenti della casa del bosco del Libano erano d’oro fino; nulla era d’argento; l’argento non era in alcuna stima al tempo di Salomone.

21 Perciocchè il re avea delle navi, che facevano viaggi in Tarsis, co’ servitori di Huram; in tre anni una volta quelle navi di Tarsis venivano; portando oro ed argento, ed avorio, e scimmie, e pappagalli.

22 Così il re Salomone fu, in ricchezze ed in sapienza, il più grande d’ogni altro re della terra.

23 E tutti i re della terra cercavano di veder Salomone, per intender la sapienza di esso, la quale Iddio gli avea messa nel cuore.

24 E ciascun d’essi gli portava anno per anno il suo presente, vasellamenti d’argento, e vasellamenti d’oro, e vestimenti, armature, ed aromati, cavalli, e muli.

25 Salomone avea eziandio quattromila stalle da tener cavalli e carri; e dodicimila cavalieri, i quali egli stanziò per le città ordinate per li carri, ed appresso di sè, in Gerusalemme.

26 Ed egli signoreggiava sopra tutti i re, dal Fiume fino al paese de’ Filistei, e fino al confine di Egitto.

27 E il re fece che l’argento era in moltitudine in Gerusalemme come le pietre, e i cedri come i sicomori che son per la campagna.

28 E si traevano di Egitto, e d’ogni altro paese, cavalli per Salomone.

29 QUANT ‘è al rimanente de’ fatti di Salomone, primi ed ultimi; queste cose non sono esse scritte nel libro del profeta Natan, e nella profezia di Ahia Silonita, e nella visione del veggente Iddo intorno a Geroboamo, figliuolo di Nebat?

30 Or Salomone regnò in Gerusalemme sopra tutto Israele quarant’anni.

31 Poi giacque co’ suoi padri, e fu seppellito nella Città di Davide, suo padre; e Roboamo, suo figliuolo, regnò in luogo suo