1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa, hän herättää pelkoa, hänen on valta.

3 Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän? Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä?

4 Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa, jos hän asettuu Jumalaa vastaan? Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?

5 Ei edes kuun loiste ole tahraton, taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään.

6 Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?

1 E BILDAD Suhita rispose, e disse:

2 La signoria, e lo spavento, è con lui; Egli fa in pace ciò che gli piace ne’ suoi cieli altissimi.

3 Le sue schiere si posson esse annoverare? E sopra cui non si leva la sua luce?

4 Ma come sarà giusto l’uomo appo Iddio? E come sarà puro colui ch’è nato di donna?

5 Ecco, fino alla luna non sarà pura, e non risplenderà; E le stelle non saranno pure nel suo cospetto.

6 Quanto meno l’uomo, che è un verme, E il figliuol dell’uomo, che è un vermicello?