1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:2 -- Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa, hän herättää pelkoa, hänen on valta.3 Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän? Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä?4 Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa, jos hän asettuu Jumalaa vastaan? Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?5 Ei edes kuun loiste ole tahraton, taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään.6 Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?

1 E BILDAD Suhita rispose, e disse:2 La signoria, e lo spavento, è con lui; Egli fa in pace ciò che gli piace ne’ suoi cieli altissimi.3 Le sue schiere si posson esse annoverare? E sopra cui non si leva la sua luce?4 Ma come sarà giusto l’uomo appo Iddio? E come sarà puro colui ch’è nato di donna?5 Ecco, fino alla luna non sarà pura, e non risplenderà; E le stelle non saranno pure nel suo cospetto.6 Quanto meno l’uomo, che è un verme, E il figliuol dell’uomo, che è un vermicello?