1 Ennussana Näkylaaksosta. Mitä nyt, Jerusalem? Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

2 Miksi taas tämä kohina ja melu, sinä ilakoiva kaupunki? Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa, he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

3 sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä, he riensivät pois nuolien ulottuvilta. Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin, vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

4 Sen tähden minä nyt pyydän: -- Jättäkää minut rauhaan, antakaa minun itkeä suruani! Älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun murehdin kansani onnettomuutta.

5 Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon. Hän mursi sen varustukset, ja kauhun huuto kohosi vuorille.

6 Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen, Syyria valjasti vaunuhevoset, Kir otti kilpensä esille.

7 Niin sinun kauniit laaksosi täyttyivät vaunuista, ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

8 Herra riisui suojaavan verhon Juudalta. Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan Setripalatsin asevarastoja

9 ja havahduitte näkemään, miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri. Te varastoitte vettä Alalammikkoon

10 ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot, revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

11 Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan Vanhanlammikon vesiä varten. Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on, te ette kääntyneet, häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi, te ette katsettanne nostaneet.

12 Jumala, Herra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

14 Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat: -- Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta aina kuolemaanne saakka. Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

15 Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin: -- Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti:

16 Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi, kun hakkautat itsellesi haudan tänne korkealle vuoren rinteeseen, kallioon louhitun hautakammion?

17 Näin käy: Herra viskaa sinut menemään, hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

18 kääräisee sinut keräksi ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää. Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi, sinä herrasi huoneen häpeätahra!

19 Hän sysää sinut pois virastasi ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

20 Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21 ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi, hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi, hänen käteensä annan sinun valtasi, ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle.

22 Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23 Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan, hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

24 Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka,

25 kunnes tulee päivä -- näin sanoo Herra -- jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.

1 이상 골짜기에 관한 경고라 네가 지붕에 올라감은 어찜인고

2 훤화하며 떠들던 성, 즐거워하던 고을이여 너의 죽임을 당한 자가 칼에 죽은 것도 아니요 전쟁에 사망한 것도 아니며

3 너의 관원들은 다 함께 도망하였다가 활을 버리고 결박을 당하였고 너의 멀리 도망한 자도 발견되어 다 함께 결박을 당하였도다

4 이러므로 내가 말하노니 돌이켜 나를 보지 말지어다 나는 슬피 통곡하겠노라 내 딸 백성이 패멸하였음을 인하여 나를 위로하려고 힘쓰지 말지니라

5 이상의 골짜기에 주 만군의 여호와께로서 이르는 분요와 밟힘과 혼란의 날이여 성벽의 무너뜨림과 산악에 사무치는 부르짖는 소리로다

6 엘람 사람은 전통을 졌고 병거탄 자와 마병이 함께 하였고 기르사람은 방패를 들어 내었으니

7 병거는 너의 아름다운 골짜기에 가득하였고 마병은 성문에 정렬되었도다

8 그가 유다에게 덮였던 것을 벗기매 이 날에야 네가 수풀 곳간의 병기를 바라 보았고

9 너희가 다윗성의 무너진 곳이 많은 것도 보며 너희가 아래 못의 물로 모으며

10 또 예루살렘의 가옥을 계수하며 그 가옥을 헐어 성벽을 견고케도 하며

11 너희가 또 옛못의 물을 위하여 두 성벽 사이에 저수지를 만들었느니라 그러나 너희가 이 일을 하신 자를 앙망하지 아니하였고 이 일을 옛적부터 경영하신 자를 존경하지 아니하였느니라

12 그 날에 주 만군의 여호와께서 명하사 통곡하며 애호하며 머리털을 뜯으며 굵은 베를 띠라 하셨거늘

13 너희가 기뻐하며 즐거워하여 소를 잡고 양을 죽여 고기를 먹고 포도주를 마시면서 내일 죽으리니 먹고 마시자 하도다

14 만군의 여호와께서 친히 내 귀에 들려 가라사대 진실로 이 죄악은 너희 죽기까지 속하지 못하리라 하셨느니라 주 만군의 여호와의 말씀이니라

15 주 만군의 여호와께서 가라사대 너는 가서 그 국고를 맡고 궁을 차지한 셉나를 보고 이르기를

16 네가 여기 무슨 관계가 있느냐 여기 누가 있기에 여기서 너를 위하여 묘실을 팠느냐 높은 곳에 자기를 위하여 묘실을 팠고 반석에 자기를 위하여 처소를 쪼아 내었도다

17 나 여호와가 너를 단단히 속박하고 장사 같이 맹렬히 던지되

18 정녕히 너를 말아 싸서 공 같이 광막한 지경에 던질 것이라 주인의 집에 수치를 끼치는 너여 네가 그 곳에서 죽겠고 네 영광의 수레도 거기 있으리라

19 내가 너를 네 관직에서 쫓아내며 네 지위에서 낮추고

20 그 날에 내가 힐기야의 아들 내 종 엘리아김을 불러

21 네 옷을 그에게 입히며 네 띠를 그에게 띠워 힘 있게 하고 네 정권을 그의 손에 맡기리니 그가 예루살렘 거민과 유다 집의 아비가 될 것이며

22 내가 또 다윗집의 열쇠를 그의 어깨에 두리니 그가 열면 닫을 자가 없겠고 닫으면 열 자가 없으리라

23 못이 단단한 곳에 박힘 같이 그를 견고케 하리니 그가 그 아비 집에 영광의 보좌가 될 것이요

24 그 아비 집의 모든 영광이 그 위에 걸리리니 그 후손과 족속 되는 각 작은 그릇 곧 종지로부터 항아리까지리라

25 만군의 여호와께서 가라사대 그 날에는 단단한 곳에 박혔던 못이 삭으리니 그 못이 부러져 떨어지므로 그 위에 걸린 물건이 파쇄 되리라 하셨다 하라 나 여호와의 말이니라