1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.

1 여호와의 노하신 매로 인하여 고난 당한 자는 내로다

2 나를 이끌어 흑암에 행하고 광명에 행치 않게 하셨으며

3 종일토록 손을 돌이켜 자주 자주 나를 치시도다

4 나의 살과 가죽을 쇠하게 하시며 나의 뼈를 꺾으셨고

5 담즙과 수고를 쌓아 나를 에우셨으며

6 나로 흑암에 거하게 하시기를 죽은지 오랜 자 같게 하셨도다

7 나를 둘러 싸서 나가지 못하게 하시고 나의 사슬을 무겁게 하셨으며

8 내가 부르짖어 도움을 구하나 내 기도를 물리치시며

9 다듬은 돌을 쌓아 내 길을 막으사 내 첩경을 굽게 하셨도다

10 저는 내게 대하여 엎드리어 기다리는 곰과 은밀한 곳의 사자 같으사

11 나의 길로 치우치게 하시며 내 몸을 찢으시며 나로 적막하게 하셨도다

12 활을 당기고 나로 과녁을 삼으심이여

13 전동의 살로 내 허리를 맞추셨도다

14 나는 내 모든 백성에게 조롱거리 곧 종일토록 그들의 노랫거리가 되었도다

15 나를 쓴 것으로 배불리시고 쑥으로 취하게 하셨으며

16 조약돌로 내 이를 꺾으시고 재로 나를 덮으셨도다

17 주께서 내 심령으로 평강을 멀리 떠나게 하시니 내가 복을 잊어버렸음이여

18 스스로 이르기를 나의 힘과 여호와께 대한 내 소망이 끊어졌다 하였도다

19 내 고초와 재난 곧 쑥과 담즙을 기억하소서 !

20 내 심령이 그것을 기억하고 낙심이 되오나

21 중심에 회상한즉 오히려 소망이 있사옴은

22 여호와의 자비와 긍휼이 무궁하시므로 우리가 진멸되지 아니함이니이다

23 이것이 아침마다 새로우니 주의 성실이 크도소이다

24 내 심령에 이르기를 여호와는 나의 기업이시니 그러므로 내가 저를 바라리라 하도다

25 무릇 기다리는 자에게나 구하는 영혼에게 여호와께서 선을 베푸시는 도다

26 사람이 여호와의 구원을 바라고 잠잠히 기다림이 좋도다

27 사람이 젊었을 때에 멍에를 메는 것이 좋으니

28 혼자 앉아서 잠잠할 것은 주께서 그것을 메우셨음이라

29 입을 티끌에 댈지어다 혹시 소망이 있을지로다

30 때리는 자에게 뺨을 향하여 수욕으로 배불릴지어다

31 이는 주께서 영원토록 버리지 않으실 것임이며

32 저가 비록 근심케 하시나 그 풍부한 자비대로 긍휼히 여기실 것임이니라

33 주께서 인생으로 고생하며 근심하게 하심이 본심이 아니시로다

34 세상에 모든 갇힌 자를 발로 밟는 것과

35 지극히 높으신 자의 얼굴 앞에서 사람의 재판을 굽게 하는 것과

36 사람의 송사를 억울케 하는 것은 다 주의 기쁘게 보시는 것이 아니로다

37 주의 명령이 아니면 누가 능히 말하여 이루게 하라

38 화, 복이 지극히 높으신 자의 입으로 나오지 아니하느냐

39 살아 있는 사람은 자기 죄로 벌을 받나니 어찌 원망하랴

40 우리가 스스로 행위를 조사하고 여호와께로 돌아가자

41 마음과 손을 아울러 하늘에 계신 하나님께 들자

42 우리의 범죄함과 패역함을 주께서 사하지 아니하시고

43 진노로 스스로 가리우시고 우리를 군축하시며 살륙하사 긍휼을 베풀지 아니하셨나이다

44 주께서 구름으로 스스로 가리우사 기도로 상달치 못하게 하시고

45 우리를 열방 가운데서 진개와 폐물을 삼으셨으므로

46 우리의 모든 대적이 우리를 향하여 입을 크게 벌렸나이다

47 두려움과 함정과 잔해와 멸망이 우리에게 임하였도다

48 처녀 내 백성의 파멸을 인하여 내 눈에 눈물이 시내처럼 흐르도다

49 내 눈의 흐르는 눈물이 그치지 아니하고 쉬지 아니함이여

50 여호와께서 하늘에서 살피시고 돌아보시기를 기다리는도다

51 나의 성읍의 모든 여자를 인하여 내 눈이 내 심령을 상하게 하는도다

52 무고히 나의 대적이 된 자가 나를 새와 같이 심히 쫓도다

53 저희가 내 생명을 끊으려고 나를 구덩이에 넣고 그 위에 돌을 던짐이여

54 물이 내 머리에 넘치니 내가 스스로 이르기를 이제는 멸절되었다 하도다

55 여호와여, 내가 심히 깊은 구덩이에서 주의 이름을 불렀나이다

56 주께서 이미 나의 음성을 들으셨사오니 이제 나의 탄식과 부르짖음에 주의 귀를 가리우지 마옵소서

57 내가 주께 아뢴 날에 주께서 내게 가까이 하여 가라사대 두려워 말라 하셨나이다

58 주여, 주께서 내 심령의 원통을 펴셨고 내 생명을 속하셨나이다

59 여호와여, 나의 억울을 감찰하셨사오니 나를 위하여 신원하옵소서

60 저희가 내게 보수하며 나를 모해함을 주께서 다 감찰하셨나이다

61 여호와여, 저희가 나를 훼파하며 나를 모해하는것

62 곧 일어나 나를 치는 자의 입술에서 나오는 것과 종일 모해하는 것을 들으셨나이다

63 저희가 앉든지 서든지 나를 노래하는 것을 주여, 보옵소서

64 여호와여, 주께서 저의 손으로 행한 대로 보응하사

65 그 마음을 강퍅하게 하시고 저주를 더하시며

66 진노로 저희를 군축하사 여호와의 천하에서 멸하시리이다