1 Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat: -- Me syömme kyllä omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi ja pääsemme naimattomuuden häpeästä.2 Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille.3 Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi -- kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa.4 Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä,5 hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä.6 Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.

1 E mau ano nga wahine tokowhitu ki te tangata kotahi i taua ra, a ka mea, Ko ta matou taro ano hei kai ma matou, ko o matou kakahu ano hei kakahu mo matou; ko tou ingoa noa kia whakahuatia mo matou; tangohia atu e koe to matou ingoa kino.2 I taua ra tera e ataahua te peka o Ihowa, e kororia rawa, a ka mamaru te hua o te whenua, ka whakapaipai, hei mea ma nga morehu o Iharaira.3 Na, ko te tangata i toe ki Hiona, i mahue ki Hiurharama, ka kiia he tapu, ara nga tangata katoa kua oti te tuhituhi ki roto ki te hunga ora i Hiruharama:4 Ina oti te paru o nga tamahine o Hiona te horoi e te Ariki, ina purea e ia nga toto o Hiruharama i roto i a ia, ki te wairua o te whakawa, ki te wairua tahutahu.5 A ka hanga e Ihowa ki runga ki te nohoanga katoa o Maunga Hiona, ki runga ano hoki i ona huihuinga, he kapua me te paowa i te awatea, he aho no te ahi murara i te po; no te mea ka horahia he hipoki ki runga katoa o te kororia.6 A ka ai he tihokahoka hei whakamarumaru i te awatea mo te werawera, hei rerenga atu hoki, hei whakaruru mo te tupuhi, mo te ua.