1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.
1 YO soy el hombre que ha visto aflicción en la vara de su enojo.
2 Guióme y llevóme en tinieblas, mas no en luz.
3 Ciertamente contra mí volvió y revolvió su mano todo el día.
4 Hizo envejecer mi carne y mi piel; quebrantó mis huesos.
5 Edificó contra mí, y cercóme de tósigo y de trabajo.
6 Asentóme en oscuridades, como los ya muertos de mucho tiempo.
7 Cercóme por todos lados, y no puedo salir; agravó mis grillos.
8 Aun cuando clamé y dí voces, cerro los oídos a mi oración.
9 Cercó mis caminos con piedra tajada, torció mis senderos.
10 Como oso que acecha fué para mí, como león en escondrijos.
11 Torció mis caminos, y depedazóme; tornóme asolado.
12 Su arco entesó, y púsome como blanco a la saeta.
13 Hizo entrar en mis riñones las saetas de su aljaba.
14 Fuí escarnio á todo mi pueblo, canción de ellos todos los días.
15 Hartóme de amarguras, embriagóme de ajenjos.
16 Quebróme los dientes con cascajo, cubrióme de ceniza.
17 Y mi alma se alejó de la paz, olvidéme del bien.
18 Y dije: Pereció mi fortaleza, y mi esperanza de Jehová.
19 Acuérdate de mi aflicción y de mi abatimiento, del ajenjo y de la hiel.
20 Tendrálo aún en memoria mi alma, porque en mí está humillada.
21 Esto reduciré á mi corazón, por lo cual esperaré.
22 Es por la misericordia de Jehová que no somos consumidos, porque nunca decayeron sus misericordias.
23 Nuevas son cada mañana; grande es tu fidelidad.
24 Mi parte es Jehová, dijo mi alma; por tanto en él esperaré.
25 Bueno es Jehová á los que en él esperan, al alma que le buscare.
26 Bueno es esperar callando en la salud de Jehová.
27 Bueno es al hombre, si llevare el yugo desde su mocedad.
28 Sentaráse solo, y callará, porque lo llevó sobre sí.
29 Pondrá su boca en el polvo, por si quizá hay esperanza.
30 Dará la mejilla al que le hiriere; hartaráse de afrenta.
31 Porque el Señor no desechará para siempre:
32 Antes si afligiere, también se compadecerá según la multitud de sus misericordias.
33 Porque no aflige ni congoja de su corazón á los hijos de los hombres.
34 Desmenuzar bajo de sus pies todos los encarcelados de la tierra,
35 Hacer apartar el derecho del hombre ante la presencia del Altísimo,
36 Trastornar al hombre en su causa, el Señor no lo sabe.
37 ¿Quién será aquel que diga, que vino algo que el Señor no mandó?
38 ¿De la boca del Altísimo no saldrá malo y bueno?
39 ¿Por qué murmura el hombre viviente, el hombre en su pecado?
40 Escudriñemos nuestros caminos, y busquemos, y volvámonos a Jehová.
41 Levantemos nuestros corazones con las manos a Dios en los cielos.
42 Nosotros nos hemos rebelado, y fuimos desleales; tú no perdonaste.
43 Desplegaste la ira, y nos perseguiste; mataste, no perdonaste.
44 Te cubriste de nube, porque no pasase la oración nuestra.
45 Raedura y abominación nos tornaste en medio de los pueblos.
46 Todos nuestros enemigos abrieron sobre nosotros su boca.
47 Temor y lazo fué para nosotros, asolamiento y quebrantamiento.
48 Ríos de aguas echan mis ojos, por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo.
49 Mis ojos destilan, y no cesan, porque no hay alivio,
50 Hasta que Jehová mire y vea desde los cielos.
51 Mis ojos contristaron mi alma, por todas las hijas de mi ciudad.
52 Mis enemigos me dieron caza como á ave, sin por qué.
53 Ataron mi vida en mazmorra, pusieron piedra sobre mí.
54 Aguas de avenida vinieron sobre mi cabeza; yo dije: Muerto soy.
55 Invoqué tu nombre, oh Jehová, desde la cárcel profunda.
56 Oiste mi voz; no escondas tu oído á mi clamor, para mi respiro
57 Acercástete el día que te invoqué: dijiste: No temas.
58 Abogaste, Señor, la causa de mi alma; redimiste mi vida.
59 Tú has visto, oh Jehová, mi agravio; defiende mi causa.
60 Tú has visto toda su venganza; todos sus pensamientos contra mí.
61 Tú has oído el oprobio de ellos, oh Jehová, todas sus maquinaciones contra mí;
62 Los dichos de los que contra mí se levantaron, y su designio contra mí todo el día.
63 Su sentarse, y su levantarse mira: yo soy su canción.
64 Dales el pago, oh Jehová, según la obra de sus manos.
65 Dales ansia de corazón, tu maldición á ellos.
66 Persíguelos en tu furor, y quebrántalos de debajo de los cielos, oh Jehová.