1 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
3 Jos pappi ihottumaa tarkastaessaan toteaa, että ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja että sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle, tauti on spitaalia. Heti tämän havaittuaan pappi julistakoon sairastuneen saastaiseksi.
4 Jos ihossa on vaalea laikku, joka ei kuitenkaan ulotu ihon pintaa syvemmälle, ja jos ihokarvat eivät ole siinä muuttuneet valkoisiksi, pappi eristäköön sairastuneen seitsemäksi päiväksi.
5 Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon hänet uudelleen, ja jos hän toteaa, että sairas kohta on pysynyt ennallaan eikä ole laajentunut, hän eristäköön sairastuneen vielä seitsemäksi päiväksi.
6 Sitten pappi tarkastakoon hänet jälleen, ja jos sairas väri on hävinnyt eikä sairaus ole levinnyt ihossa laajemmalle, papin tulee julistaa hänet puhtaaksi; tauti on tavallista ihottumaa. Sairas pesköön vaatteensa, ja sitten hän on puhdas.
7 Mutta jos ihottuma alkaa levitä ihossa sen jälkeen, kun sairas näyttäytyi papille ja pappi julisti hänet puhtaaksi, hänen on uudelleen mentävä papin luo.
8 Pappi tarkastakoon hänet, ja jos ihottuma on levinnyt, hänet on julistettava saastaiseksi; tauti on spitaalia.
10 Pappi tarkastakoon hänet. Jos ihossa on valkoinen kyhmy, jossa ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi, ja jos kyhmy on vereslihalla,
11 sairaan ihossa on pitkälle edennyt spitaali. Häntä ei enää tarvitse eristää tarkkailtavaksi, sillä hän on selvästi saastainen, ja papin on julistettava hänet saastaiseksi.
12 Jos spitaali puhkeaa sairastuneen ihossa niin, että se peittää ihon kauttaaltaan päästä jalkoihin,
13 ja jos pappi siis havaitsee, että spitaali on levinnyt yli koko ruumiin, hän julistakoon sairaan puhtaaksi. Koska sairas on tullut kauttaaltaan valkoiseksi, hän on puhdas.
14 Mutta jos ihoon ilmaantuu vereslihalla olevia kyhmyjä, hän on heti saastainen.
15 Jos pappi havaitsee sairaassa tällaisia kyhmyjä, hänen tulee julistaa sairas saastaiseksi. Verestävä liha on saastaista; tauti on spitaalia.
16 Jos vereslihalla ollut iho muuttuu jälleen valkoiseksi, sairastuneen on mentävä papin luo.
17 Pappi tutkikoon hänet, ja jos sairas kohta on muuttunut valkoiseksi, julistakoon hänet puhtaaksi; hän on jälleen puhdas.
19 mutta paiseen paikalle ilmaantuu valkoinen kyhmy tai punertavanvalkoinen laikku, hänen on mentävä papin luo.
20 Pappi tarkastakoon hänet, ja jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle ja ihokarvat ovat siinä muuttuneet valkoisiksi, papin on julistettava sairas saastaiseksi; paiseen kohtaan on puhjennut spitaali.
21 Jos pappi tarkastaessaan toteaa, ettei sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle eikä siinä ole valkoisia karvoja ja että sairas väri on hävinnyt, hän eristäköön sairastuneen seitsemäksi päiväksi.
22 Jos tauti tänä aikana leviää, se on pahanlaatuinen, ja papin on julistettava sairas saastaiseksi.
23 Jos taas laikku pysyy ennallaan eikä laajene, se on pelkkä paiseen arpi. Pappi julistakoon sairastuneen puhtaaksi.
25 pappi tarkastakoon sen. Jos ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle, tauti on spitaalia, joka on puhjennut palovammaan. Papin tulee julistaa sairas saastaiseksi, sillä hänessä on spitaali.
26 Jos pappi huomaa, ettei laikussa ole valkoisia ihokarvoja eikä sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle ja että sairas väri on hävinnyt, hänen tulee eristää sairastunut seitsemäksi päiväksi.
27 Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon hänet uudelleen. Jos laikku on laajentunut, papin tulee julistaa sairas saastaiseksi; hänessä on spitaali.
28 Jos vaalea laikku on pysynyt ennallaan eikä ole laajentunut ja jos sairas väri on kadonnut, laikku on palovammasta jäänyt kohouma. Pappi julistakoon sairastuneen puhtaaksi, sillä kohouma on pelkkä palovamman arpi.
30 pappi tarkastakoon sairaan kohdan. Jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle ja siinä on ohuita kellertäviä karvoja, pappi julistakoon sairaan saastaiseksi; tauti on päärupea, päänahkaan tai parran juureen puhjennutta spitaalia.
31 Jos pappi päärupea tarkastaessaan huomaa, että vaikka sairas kohta ei ulotukaan ihon pintaa syvemmälle, siinä ei kuitenkaan ole terveitä mustia karvoja, hän eristäköön päärupeen sairastuneen seitsemäksi päiväksi.
32 Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon sairaan uudelleen. Jos rupi ei ole levinnyt ja jos ihokarvat eivät ole muuttuneet kellertäviksi eikä sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle,
33 sairastuneen tulee ajella hiuksensa ja partansa mutta jättää ihottuman kohta ajelematta. Papin on eristettävä hänet vielä seitsemäksi päiväksi.
34 Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon pääruven. Jos se ei ole levinnyt eikä sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle, papin tulee julistaa hänet puhtaaksi. Sairastunut pesköön vaatteensa, ja sitten hän on puhdas.
35 Mutta jos rupi alkaa levitä sen jälkeen, kun sairas on julistettu puhtaaksi,
36 pappi tarkastakoon hänet. Jos rupi on levinnyt, papin ei enää tarvitse etsiä kellertäviä karvoja; sairas on saastainen.
37 Jos taas pappi toteaa, että rupi ei ole levinnyt ja että ihoon on kasvanut uusia mustia karvoja, rupi on parantunut. Sairastunut on puhdas, ja papin tulee julistaa hänet puhtaaksi.
39 pappi tarkastakoon hänet. Jos sairaan ihossa on himmeänvalkoisia laikkuja, häneen puhjennut ihottuma on pälvitautia, ja hän on puhdas.
41 Samoin hän on puhdas, jos hän kaljuuntuu ohimoiltaan.
42 Mutta jos kaljuuntuneeseen kohtaan ilmaantuu punertavanvalkoinen ihottuma, tauti saattaa olla spitaalia, joka on puhkeamassa hänen päänsä kaljuun osaan.
43 Jos pappi ihottumaa tarkastaessaan toteaa, että sairastuneen kaljuun ilmaantunut punertavanvalkoinen kyhmy on samanlainen kuin muualla ihossa tavattava spitaalinkyhmy,
44 mies on spitaalitautinen ja saastainen. Pappi julistakoon hänet saastaiseksi. Sairas on saanut taudin päänahkaansa.
46 Niin kauan kuin hän potee tautiaan, hän pysyy saastaisena. Hänen on asuttava erillään leirin ulkopuolella.
48 villaiseen tai pellavaiseen loimeen tai kuteeseen, nahkaan tai mihin tahansa nahkaesineeseen
49 ja jos tällainen kohta näkyy vaatekappaleessa, kankaassa tai nahkaesineessä vihertävänä tai punertavana läiskänä, se voi olla spitaalia ja se on näytettävä papille.
50 Pappi tarkastakoon vioittuneen kohdan ja eristäköön esineen seitsemäksi päiväksi.
51 Seitsemäntenä päivänä hän tarkastakoon sen uudelleen, ja jos läiskä on levinnyt vaatekappaleessa, loimessa tai kuteessa, nahassa tai missä tahansa nahkaesineessä, se on pahanlaatuista spitaalia, ja esine on saastainen.
52 Pappi polttakoon tällaisen vaatekappaleen, villaisen tai pellavaisen kankaan tai nahkaesineen, jossa vika on. Koska läiskä on pahanlaatuista spitaalia, esine on poltettava.
54 hän määrätköön taudin saastuttaman esineen pestäväksi ja eristäköön sen vielä seitsemäksi päiväksi.
55 Sitten pappi tarkastakoon vioittuneen kohdan uudelleen, ja jos hän toteaa, ettei taudin saastuttama kohta ole millään tavalla muuttunut, esine on saastainen, vaikka läiskä ei olekaan levinnyt laajemmalle. Esine on poltettava, olipa viallinen kohta sen ulko- tai sisäpinnassa.
56 Jos pappi toteaa, että vioittuneesta kohdasta on pesun jälkeen kadonnut taudin väri, hän repäisköön sen kohdan irti vaatekappaleesta, nahasta tai kankaasta.
57 Jos läiskä uudelleen ilmaantuu vaatekappaleeseen, loimeen, kuteeseen tai nahkaesineeseen, siihen on tarttunut spitaali. Tällainen taudin saastuttama esine on poltettava.
59 Tähän päättyy laki, joka koskee villa- tai pellavavaatteessa, loimessa tai kuteessa tai missä tahansa nahkaesineessä esiintyvää spitaalia; tämän lain mukaan esineet julistetaan puhtaiksi tai saastaisiksi.
1 Y HABLO Jehová á Moisés y á Aarón, diciendo:
2 Cuando el hombre tuviere en la piel de su carne hinchazón, ó postilla, ó mancha blanca, y hubiere en la piel de su carne como llaga de lepra, será traído á Aarón el sacerdote, ó á uno de los sacerdotes sus hijos:
3 Y el sacerdote mirará la llaga en la piel de la carne: si el pelo en la llaga se ha vuelto blanco, y pareciere la llaga más hundida que la tez de la carne, llaga de lepra es; y el sacerdote le reconocerá, y le dará por inmundo.
4 Y si en la piel de su carne hubiere mancha blanca, pero no pareciere más hundida que la tez, ni su pelo se hubiere vuelto blanco, entonces el sacerdote encerrará al llagado por siete días;
5 Y al séptimo día el sacerdote lo mirará; y si la llaga a su parecer se hubiere estancado, no habiéndose extendido en la piel, entonces el sacerdote le volverá á encerrar por otros siete días.
6 Y al séptimo día el sacerdote le reconocerá de nuevo; y si parece haberse oscurecido la llaga, y que no ha cundido en la piel, entonces el sacerdote lo dará por limpio: era postilla; y lavará sus vestidos, y será limpio.
7 Mas si hubiere ido creciendo la postilla en la piel, después que fué mostrado al sacerdote para ser limpio, será visto otra vez del sacerdote:
8 Y si reconociéndolo el sacerdote, ve que la postilla ha crecido en la piel, el sacerdote lo dará por inmundo: es lepra.
9 Cuando hubiere llaga de lepra en el hombre, será traído al sacerdote;
10 Y el sacerdote mirará, y si pareciere tumor blanco en la piel, el cual haya mudado el color del pelo, y se descubre asimismo la carne viva,
11 Lepra es envejecida en la piel de su carne; y le dará por inmundo el sacerdote, y no le encerrará, porque es inmundo.
12 Mas si brotare la lepra cundiendo por el cutis, y ella cubriere toda la piel del llagado desde su cabeza hasta sus pies, á toda vista de ojos del sacerdote;
13 Entonces el sacerdote le reconocerá; y si la lepra hubiere cubierto toda su carne, dará por limpio al llagado: hase vuelto toda ella blanca; y él es limpio.
14 Mas el día que apareciere en él la carne viva, será inmundo.
15 Y el sacerdote mirará la carne viva, y lo dará por inmundo. Es inmunda la carne viva: es lepra.
16 Mas cuando la carne viva se mudare y volviere blanca, entonces vendrá al sacerdote;
17 Y el sacerdote mirará, y si la llaga se hubiere vuelto blanca, el sacerdote dará por limpio al que tenía la llaga, y será limpio.
18 Y cuando en la carne, en su piel, hubiere apostema, y se sanare,
19 Y sucediere en el lugar de la apostema tumor blanco, ó mancha blanca embermejecida, será mostrado al sacerdote:
20 Y el sacerdote mirará; y si pareciere estar más baja que su piel, y su pelo se hubiere vuelto blanco, darálo el sacerdote por inmundo: es llaga de lepra que se originó en la apostema.
21 Y si el sacerdote la considerare, y no pareciere en ella pelo blanco, ni estuviere más baja que la piel, sino oscura, entonces el sacerdote lo encerrará por siete días:
22 Y si se fuere extendiendo por la piel, entonces el sacerdote lo dará por inmundo: es llaga.
23 Empero si la mancha blanca se estuviere en su lugar, que no haya cundido, es la costra de la apostema; y el sacerdote lo dará por limpio.
24 Asimismo cuando la carne tuviere en su piel quemadura de fuego, y hubiere en lo sanado del fuego mancha blanquecina, bermejiza ó blanca,
25 El sacerdote la mirará; y si el pelo se hubiere vuelto blanco en la mancha, y pareciere estar más hundida que la piel, es lepra que salió en la quemadura; y el sacerdote declarará al sujeto inmundo, por ser llaga de lepra.
26 Mas si el sacerdote la mirare, y no pareciere en la mancha pelo blanco, ni estuviere más baja que la tez, sino que está oscura, le encerrará el sacerdote por siete días;
27 Y al séptimo día el sacerdote la reconocerá: si se hubiere ido extendiendo por la piel, el sacerdote lo dará por inmundo: es llaga de lepra.
28 Empero si la mancha se estuviere en su lugar, y no se hubiere extendido en la piel, sino que está oscura, hinchazón es de la quemadura: darálo el sacerdote por limpio; que señal de la quemadura es.
29 Y al hombre ó mujer que le saliere llaga en la cabeza, ó en la barba,
30 El sacerdote mirará la llaga; y si pareciere estar más profunda que la tez, y el pelo en ella fuera rubio y adelgazado, entonces el sacerdote lo dará por inmundo: es tiña, es lepra de la cabeza ó de la barba.
31 Mas cuando el sacerdote hubiere mirado la llaga de la tiña, y no pareciere estar más profunda que la tez, ni fuere en ella pelo negro, el sacerdote encerrará al llagado de la tiña por siete días:
32 Y al séptimo día el sacerdote mirará la llaga: y si la tiña no pareciere haberse extendido, ni hubiere en ella pelo rubio, ni pareciere la tiña más profunda que la tez,
33 Entonces lo trasquilarán, mas no trasquilarán el lugar de la tiña: y encerrará el sacerdote al que tiene la tiña por otros siete días.
34 Y al séptimo día mirará el sacerdote la tiña; y si la tiña no hubiere cundido en la piel, ni pareciere estar más profunda que la tez, el sacerdote lo dará por limpio; y lavará sus vestidos, y será limpio.
35 Empero si la tiña se hubiere ido extendiendo en la piel después de su purificación,
36 Entonces el sacerdote la mirará; y si la tiña hubiere cundido en la piel, no busque el sacerdote el pelo rubio, es inmundo.
37 Mas si le pareciere que la tiña está detenida, y que ha salido en ella el pelo negro, la tiña está sanada; él está limpio, y por limpio lo dará el sacerdote.
38 Asimismo el hombre ó mujer, cuando en la piel de su carne tuviere manchas, manchas blancas,
39 El sacerdote mirará: y si en la piel de su carne parecieren manchas blancas algo oscurecidas, es empeine que brotó en la piel, está limpia la persona.
40 Y el hombre, cuando se le pelare la cabeza, es calvo, mas limpio.
41 Y si á la parte de su rostro se le pelare la cabeza, es calvo por delante, pero limpio.
42 Mas cuando en la calva ó en la antecalva hubiere llaga blanca rojiza, lepra es que brota en su calva ó en su antecalva.
43 Entonces el sacerdote lo mirará, y si pareciere la hinchazón de la llaga blanca rojiza en su calva ó en su antecalva, como el parecer de la lepra de la tez de la carne,
44 Leproso es, es inmundo; el sacerdote lo dará luego por inmundo; en su cabeza tiene su llaga.
45 Y el leproso en quien hubiere llaga, sus vestidos serán deshechos y su cabeza descubierta, y embozado pregonará: Inmundo! inmundo!
46 Todo el tiempo que la llaga estuviere en él, será inmundo; estará impuro: habitará solo; fuera del real será su morada.
47 Y cuando en el vestido hubiere plaga de lepra, en vestido de lana, ó en vestido de lino;
48 O en estambre ó en trama, de lino ó de lana, ó en piel, ó en cualquiera obra de piel;
49 Y que la plaga sea verde, ó bermeja, en vestido ó en piel, ó en estambre, ó en trama, ó en cualquiera obra de piel; plaga es de lepra, y se ha de mostrar al sacerdote.
50 Y el sacerdote mirará la plaga, y encerrará la cosa plagada por siete días.
51 Y al séptimo día mirará la plaga: y si hubiere cundido la plaga en el vestido, ó estambre, ó en la trama, ó en piel, ó en cualquiera obra que se hace de pieles, lepra roedora es la plaga; inmunda será.
52 Será quemado el vestido, ó estambre ó trama, de lana ó de lino, ó cualquiera obra de pieles en que hubiere tal plaga; porque lepra roedora es; al fuego será quemada.
53 Y si el sacerdote mirare, y no pareciere que la plaga se haya extendido en el vestido, ó estambre, ó en la trama, ó en cualquiera obra de pieles;
54 Entonces el sacerdote mandará que laven donde está la plaga, y lo encerrará otra vez por siete días.
55 Y el sacerdote mirará después que la plaga fuere lavada; y si pareciere que la plaga no ha mudado su aspecto, bien que no haya cundido la plaga, inmunda es; la quemarás al fuego; corrosión es penetrante, esté lo raído en la haz ó en el revés de aquella cosa.
56 Mas si el sacerdote la viere, y pareciere que la plaga se ha oscurecido después que fué lavada, la cortará del vestido, ó de la piel, ó del estambre, ó de la trama.
57 Y si apareciere más en el vestido, ó estambre, ó trama, ó en cualquiera cosa de pieles, reverdeciendo en ella, quemarás al fuego aquello donde estuviere la plaga.
58 Empero el vestido, ó estambre, ó trama, ó cualquiera cosa de piel que lavares, y que se le quitare la plaga, lavarse ha segunda vez, y entonces será limpia.
59 Esta es la ley de la plaga de la lepra del vestido de lana ó de lino, ó del estambre, ó de la trama, ó de cualquiera cosa de piel, para que sea dada por limpia ó por inmunda.