1 Kun tuli vuoden seitsemäs kuukausi, kokoontui kansa kaikista kaupungeista viimeistä miestä myöten Jerusalemiin.

2 Jesua, Josadakin poika, ja hänen veljensä, jotka olivat pappeja, sekä Serubbabel, Sealtielin poika, ja hänen veljensä ryhtyivät rakentamaan alttaria Israelin Jumalalle uhratakseen sillä polttouhrit, niin kuin on säädetty Mooseksen, Jumalan miehen, laissa.

3 Israelilaiset pystyttivät alttarin entiselle paikalleen, vaikka naapurikansat yrittivät heitä pelotella. Alttarilla he uhrasivat joka aamu ja ilta polttouhrit Herralle.

4 He viettivät säädösten mukaisesti myös lehtimajanjuhlaa ja uhrasivat joka päivä niin monta polttouhria kuin siksi päiväksi oli säädetty.

5 Siitä lähtien toimitettiin päivittäiset polttouhrit sekä uudenkuun ja muiden Herralle pyhitettyjen juhlapäivien uhrit. Lisäksi toimitettiin erilaisia vapaaehtoisia uhreja Herralle.

6 Näitä polttouhreja alettiin uhrata seitsemännen kuun ensimmäisestä päivästä lähtien, vaikka Herran temppelin rakentamista ei vielä ollut aloitettu.

7 Herran temppeliä rakentamaan israelilaiset palkkasivat kivenhakkaajia ja kirvesmiehiä. He antoivat sidonilaisille ja tyroslaisille ruokatarvikkeita, juomia ja öljyä, jotta nämä kuljettaisivat setritukkeja meritse Libanonista Jafoon. Tähän oli Persian kuningas Kyyros antanut heille luvan.

8 Temppelin rakentamisen panivat alulle Serubbabel, Sealtielin poika, ja Jesua, Josadakin poika, toisena vuotena sen jälkeen kun israelilaiset olivat saapuneet Jumalan temppelin paikalle Jerusalemiin, toisessa kuussa. Mukana olivat myös heidän veljensä, papit ja leeviläiset, sekä kaikki muut, jotka olivat palanneet pakkosiirtolaisuudesta. Temppelin rakennustöitä valvomaan asetettiin kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset.

9 Työtä ryhtyivät johtamaan Jesua, hänen poikansa ja hänen veljensä Kadmiel, Binnui ja Hodavja sekä leeviläiset Henadadin pojat ja heidän poikansa ja veljensä.

10 Kun Herran temppelin perustukset oli laskettu, saapuivat pellavapukuiset papit torvineen ja leeviläiset Asafin jälkeläiset symbaaleineen, ja he virittivät ylistyksen Herralle, niin kuin Daavid, Israelin kuningas, oli määrännyt.

11 He ylistivät ja kiittivät Herraa: -- Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa Israelia kohtaan. Ja kansa kohotti suuren riemuhuudon ja ylisti Herraa siitä, että temppelin perustus oli saatu lasketuksi.

12 Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia. Monet taas huusivat ilosta,

13 ja äänekkäässä riemussaan ihmiset eivät kuulleet toisten itkua. Kansan ilonpito kuului kauas.

1 Tendo chegado o sétimo mês, e estando os filhos de Israel nas cidades, ajuntou-se o povo, como um só homem, em Jerusalém.

2 Então se levantou Jesua, filho de Jozadaque, e seus irmãos, sacerdotes, e Zorobabel, filho de Sealtiel, e seus irmãos, e edificaram o altar do Deus de Israel, para oferecerem sobre ele holocaustos, como está escrito na lei de Moisés, homem de Deus.

3 Colocaram o altar sobre a sua base (pois o terror estava sobre eles por causa dos povos de outras terras), e ofereceram sobre ele holocaustos a Jeová, holocaustos da manhã e da tarde.

4 Celebraram a festa dos tabernáculos, como está escrito, e ofereceram os holocaustos diários segundo o número ordenado para cada dia;

5 e em seguida o holocausto perpétuo, e as ofertas das luas novas, de todas as festas fixas e consagradas de Jeová, e de todos os que faziam ofertas voluntárias a Jeová.

6 Desde o primeiro dia do sétimo mês começaram a oferecer holocaustos a Jeová, mas ainda se não tinham lançado os fundamentos do templo de Jeová.

7 Deram dinheiro aos pedreiros e aos carpinteiros; e comida, e bebida, e azeite aos de Sidom, e aos de Tiro, para que trouxessem do Líbano até o mar, e daí até Jope madeiras de cedro, segundo a permissão que lhes tinha dado Ciro, rei da Pérsia.

8 Ora no segundo ano da chegada deles à casa de Deus em Jerusalém, no segundo mês, Zorobabel, filho de Sealtiel, e Jesua, filho de Jozadaque, e os outros seus irmãos, sacerdotes e levitas, e todos os que tinham vindo do cativeiro para Jerusalém, puseram mãos à obra e constituíram os levitas da idade de vinte anos e daí para cima, para superintenderem a obra da casa de Jeová.

9 Então se apresentaram Jesua com seus filhos e seus irmãos, Cadmiel e seus filhos, filhos de Judá, para superintenderem os que trabalhavam na casa de Deus, bem como os filhos de Hanadade com seus filhos e irmãos, levitas.

10 Quando os edificadores lançaram os alicerces do templo de Jeová, apresentaram-se os sacerdotes, trajando as suas vestes e com trombetas, e os levitas, filhos de Asafe, com címbalos, para louvarem a Jeová, segundo a ordem de Davi, rei de Israel.

11 Cantavam uns aos outros, louvando a Jeová e dando-lhe graças com estas palavras: Porque ele é bom; porque a sua misericórdia dura para sempre sobre Israel. Todo o povo levantou grandes brados, louvando a Jeová, por se terem lançado os alicerces da casa de Jeová.

12 Muitos, porém, dos sacerdotes, dos levitas e dos cabeças das famílias, homens idosos, que tinham visto a primeira casa, choraram em altas vozes, quando foram lançados à sua vista os alicerces desta casa; e o júbilo de muitos manifestou-se em gritos,

13 de maneira que não podia o povo discernir as vozes do júbilo de alegria das vozes do choro do povo. Pois o povo levantou grandes brados, cujo som se ouviu de mui longe.