1 (H2:2)Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa2 (H2:3)ja sanoi: -- Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni.3 Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.5 (H2:6)Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.6 (H2:7)Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.7 (H2:8)Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.8 (H2:9)Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut.9 (H2:10)Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.10 (H2:11)Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.

1 Então orou Jonas a Jeová seu Deus lá do ventre do peixe.2 Ele disse: Da minha aflição clamei a Jeová, E ele me respondeu; Do ventre do Cheol gritei, E tu ouviste a minha voz.3 Pois me lançaste no profundo, no coração dos mares, E a corrente das águas me cercou; Todas as tuas ondas e as tuas vagas passaram por cima de mim.4 Eu disse: Lançado estou de diante dos teus olhos; Todavia tornarei a olhar para o teu santo templo.5 As águas me cercaram até a alma; O abismo me rodeou: A alga se pegava à minha cabeça.6 Desci até os fundamentos dos montes; A terra me encerrou para sempre com os seus ferrolhos; Contudo tu, Jeová meu Deus, fizeste subir da cova a minha vida.7 Quando dentro de mim desfalecia a minha alma, lembrei-me de Jeová; E entrou a ti a minha oração, no teu santo templo.8 Os que observam vaidades mentirosas, Abandonam aquele que lhes é misericordioso.9 Eu, porém, te oferecerei sacrifícios com a voz de ação de graças; Pagarei o que votei. A Jeová pertence a salvação.10 Jeová falou ao peixe, e o peixe vomitou a Jonas na terra.