1 Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat: -- Me syömme kyllä omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi ja pääsemme naimattomuuden häpeästä.

2 Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille.

3 Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi -- kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa.

4 Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä,

5 hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä.

6 Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.

1 וְהֶחֱזִיקוּ שֶׁבַע נָשִׁים בְּאִישׁ אֶחָד בַּיֹּום הַהוּא לֵאמֹר לַחְמֵנוּ נֹאכֵל וְשִׂמְלָתֵנוּ נִלְבָּשׁ רַק יִקָּרֵא שִׁמְךָ עָלֵינוּ אֱסֹף חֶרְפָּתֵנוּ׃ ס

2 בַּיֹּום הַהוּא יִהְיֶה צֶמַח יְהוָה לִצְבִי וּלְכָבֹוד וּפְרִי הָאָרֶץ לְגָאֹון וּלְתִפְאֶרֶת לִפְלֵיטַת יִשְׂרָאֵל׃

3 וְהָיָה ׀ הַנִּשְׁאָר בְּצִיֹּון וְהַנֹּותָר בִּירוּשָׁלִַם קָדֹושׁ יֵאָמֶר לֹו כָּל־הַכָּתוּב לַחַיִּים בִּירוּשָׁלִָם׃

4 אִם ׀ רָחַץ אֲדֹנָי אֵת צֹאַת בְּנֹות־צִיֹּון וְאֶת־דְּמֵי יְרוּשָׁלִַם יָדִיחַ מִקִּרְבָּהּ בְּרוּחַ מִשְׁפָּט וּבְרוּחַ בָּעֵר׃

5 וּבָרָא יְהוָה עַל כָּל־מְכֹון הַר־צִיֹּון וְעַל־מִקְרָאֶהָ עָנָן ׀ יֹומָם וְעָשָׁן וְנֹגַהּ אֵשׁ לֶהָבָה לָיְלָה כִּי עַל־כָּל־כָּבֹוד חֻפָּה׃

6 וְסֻכָּה תִּהְיֶה לְצֵל־יֹומָם מֵחֹרֶב וּלְמַחְסֶה וּלְמִסְתֹּור מִזֶּרֶם וּמִמָּטָר׃ פ