1 Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi.
3 mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi.
4 Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken.
6 Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.
7 Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
8 älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa.
9 Siellä isänne panivat minut koetteelle -- ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein.
12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta.
14 Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
15 Kirjoituksissa siis sanotaan: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
16 Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä.
17 Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan.
18 Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet.
19 Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
1 Wherefore, holy brethren, partakers of a heavenly calling, consider the apostle and chief priest of our profession, Christ Jesus,
2 being stedfast to Him who did appoint him, as also Moses in all his house,
3 for of more glory than Moses hath this one been counted worthy, inasmuch as more honour than the house hath he who doth build it,
4 for every house is builded by some one, and He who the all things did build [is] God,
5 and Moses indeed [was] stedfast in all his house, as an attendant, for a testimony of those things that were to be spoken,
6 and Christ, as a Son over his house, whose house are we, if the boldness and the rejoicing of the hope unto the end we hold fast.
7 Wherefore, (as the Holy Spirit saith, `To-day, if His voice ye may hear --
8 ye may not harden your hearts, as in the provocation, in the day of the temptation in the wilderness,
9 in which tempt Me did your fathers, they did prove Me, and saw My works forty years;
10 wherefore I was grieved with that generation, and said, Always do they go astray in heart, and these have not known My ways;
11 so I sware in My anger, If they shall enter into My rest -- !`)
12 See, brethren, lest there shall be in any of you an evil heart of unbelief in the falling away from the living God,
13 but exhort ye one another every day, while the To-day is called, that none of you may be hardened by the deceitfulness of the sin,
14 for partakers we have become of the Christ, if the beginning of the confidence unto the end we may hold fast,
15 in its being said, `To-day, if His voice ye may hear, ye may not harden your hearts, as in the provocation,`
16 for certain having heard did provoke, but not all who did come out of Egypt through Moses;
17 but with whom was He grieved forty years? was it not with those who did sin, whose carcasses fell in the wilderness?
18 and to whom did He swear that they shall not enter into His rest, except to those who did not believe? --
19 and we see that they were not able to enter in because of unbelief.